keskiviikko 16. elokuuta 2017

137. ERInomaiset


Pääsimme pitkästä aikaa nauttimaan viikonlopusta koko poppoomme voimin. Matkustimme Ruusun kanssa Leppävirralle Mamman, Ellin ja Puffen luokse. Naurahdin heti kun näin Ellin, Mamma oli varoitellut että neiti tiputtaa turkkiaan. Noh, pohjavillaton nakupelle sieltä ovesta sujahti ulos. Rinnuksessa, hännässä ja takapuolessa oli sentään vielä karvaa mistä ottaa kiinni, mutta muuten koira oli melko säälittävän näköinen.
Perjantai meni valmistautuessa lauantain näyttelyihin jonne lähdimme melko lyhyin yöunin, mutta hei, oltiin tälläkertaa oikeassa aikataulussa. Viimevuoden Joensuun näyttelyt menivät harakoille kun olimme peräti kaksi ja puolituntia myöhässä kleinien kehästä, koska olimme katsoneet Mamman kanssa väärän päivän aikatauluja. Nolottaa muuten vieläkin!

Näyttelypaikalle saavuttuamme etsimme oman kehämme ja sieltä kehän vierestä löytyi Piia(Magical Rose's), kuka on tosiaan Ellin kasvattaja ja Ruusun entinen omistaja jos joku uudempi lukija ei vielä sitä tiennyt. Ruusu hyppi innoissaan Piiaa vasten tervehdykseksi, Elli taas ei ollut kovin innoissaan jälleen näkemisestä. Neiti luikki muristen karkuun, jotta tuo on nyt se emäntä joka sörkkii ja tutkii. Koiran kanssa päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen.
Ruusu & Elli
Kehät alkoivat ja etenivät melko nopeasti. Pieni jännitys vatsanpohjalla täysin tuntemattoman tuomarin eteen menemisestä, mutta sinne sitä oli mentävä. Olimme Ruusun kanssa ennen Ellin vuoroa. Veteraaneja oli kolme kipaletta. Ruusulla oli joko huono päivä taikka voimme myös syyttää alustaa mikä oli pidempää ruohoa, neiti laukkasi, eikä millään halunnut ravata vaikka mitä teki. Hiekkaisilla kulkureiteillä kehän ulkopuolella se kuitenkin ravasi, muttei kehässä. Tästä taisi tulla miinuspisteitä tuomarin korvan taakse. Arvostelusta saimme kuitenkin ERIn josta olin jopa yllättynyt. Sijoituimme luokan kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Ruusu & tyttönsä Elma
Ennen Ellin kehää oli hetki odottelua kunnes koitoksemme alkoi. Elli oli kokoajan näyttelypaikalla melko hermona, häntä alhaalla ja valppaana silmät kiertäen jokapaikan läpi. Kehäkäyttäytyminen oli kuitenkin hyvin normaali paitsi seisominen, mikä taisi olla hieman hukassa hermoilun takia. Tuomarin ei annettu ensin katsoa hampaita, mutta loppujenlopuksi purenta tuli katsottua. Pöydällä olon ajan jouduin pitämään kädellä Ellin häntää ylhäällä sillä se meinasi valahtaa kokoajan alas. Pidin häntää hyvin salamyhkäisesti pystyssä, tuomari joko tajusi tai ei, niin saimme arvosteluksi ERIn. Sijoituimme luokan toiseksi, sertiä ei tälläkertaa tippunut mukaan, mutta onhan se ymmärrettävää kun neidin turkki oli tipotiessään.
Alla video Ellin kehästä, koska Ruusun koitoksesta Mamma ei kerennyt videoida ja ne osat mitkä tuli videolle ovat vain sitä laukkaamista minkä jätin mielelläni pois. Videolla on myös tuomarin kommentit englanniksi.


Ursula - Ruusu - Elli - Aimo - Elma
Postauksen kuvissa vierailevat Piian karvainen poppoo omien neitiemme kanssa. Nämä ovat niinkuin perhe/sukulais potretteja. Löytyy pariskunta Ruusu & Aimo ja heidän rakkauslapsensa Elli. Elma on Ruusun tyttö myös. Ursula menee sukulaisesta.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä neitien arvostelut jokseenkin hassun kuuloisella käännöksellä. Muutama omituinen sana mitä mietittiin jo paikan päällä, että mitä tarkoittaa.

VET-ERI VEK3
''Yksi hammas puuttuu. Hyvä tyyppi. hyvä ilme. Oikean väriset silmät. Korvat ja häntä hyvin asettuneet. Vahva ja sopivat mittainen kaula. Vahvat luut ja nivelet. Etu- ja takakulmaukset ovat hyvät. Turkin laatu on todella hyvä.''


AVO-ERI AVK2
''Hyvä kokonaisuus(?). Hyvä tyyppi. Vahva selkä/spitz(?). Oikea ylälinja. Kaula ei tarpeeksi pitkä mutta vahva. Oikea purenta. Karvan laatu on hyvä. Silmien väri on oikea. Etu- ja takalinjaukset ovat hyvät. Etuliike on hieman löysä.''