47. Hyvää Joulua!

Hyvää joulua meidän poppoolta!

Merry Christmas everybody!
 

46. Nakupetteri EH3

Nyt on käyty Helsingin reissussa ja hyvin mielin kotiuduttu.
Perjantaina 04.12 alkoi matka kohti Helsinkiä mutta välietappina oli Mikkeli jossa yövyimme Elli-koiran ja näyttelyporukan kanssa, eli Ellin kasvattajan ja hänen siskonsa. Paikanpäällä oli yhteensä kuusi koiraa ja voitte vaan arvata mikä ihana häly siellä oli.
Matka meni sutjakkaasti ja yöllä ei sitten saatu kunnolla unta kun aamulla oli jännät paikat edessä. Näyttelyhin lähdimme lauantaina neljältä aamulla ja olimme messukeskuksella 7-8aikaan ja saimme kehämme vierestä hyvän leiriytymis paikan. Aloitimme päivän itsemme puunaamisella ja sitten käytimme koiria kehässä ja ulkona ennen koitosta.

Elli ei arvostanut turkin puunausta, kamalasti sitä ei viitsinyt nykiäkkään, että karvaa jäisi kehään asti päälle. Kehässä neiti käyttäytyi todella hyvin ja ilmiselvästi muisti homman kulun vaikka välissä on useampi kuukausi edelliseen, nimenomaan Iisalmi KV oli edellinen missä neiti oli näytillä ja mätsäreissäkään ei kierretty tässä välissä paitsi Ruusun kanssa.

Junnuja oli kehässä kaksi Ellin lisäksi ja saimme EHn sekä sijoituimme kolmanneksi. Kaikinpuolin mahtava päivä ja saatiin vielä super hyvä arvostelu neidille mistä on hyvä jatkaa. Tuomarinamme toimi Esa Ruotsalainen joka oli reilu ja ymmärsi junnujen karvattomuuden. Kertoi todella hyvin mitä ja miksi, kun meille väläytettiin EH.

''Erittän hyväntyyppinen narttu, jolla ihastuttavat mittasuhteet. Vähän lyhyt kaula. Hyvä runko ja hännänkiinnitys. Hyvä luusto mutta saisi kulmautua voimakkaammin sekä edestä että takaa. Karva ei parhaimmillaan. Tasapainoiset liikkeet. Reipas esiintyjä.''

Oli todella mielenkiintoista seurata neidin mielipiteitä isosta näyttelystä. Iisalmi KV ei ollut näin iso näyttely ja hieman mietitytti että meneekö neiti lukkoon ihmismäärästä ja hälinästä, mutta erittäin mallikkaasti neiti käyttäytyi alusta loppuun. Tästä pennusta ollaan niin ylpeitä!

Näyttelyiden jälkeen, tai siis kun meidän poppoo oli saanut koiransa käännytettyä kehässä kävimme viemässä koirat autoon ja lähdimme itse syömään ja pyörähtämään messualueella ja sielläpä taisi mennä rahaa vähän päälle 30€. Mukaan tarttui messutarjouksesta puruluita(Hau-Hau Champion Grain free dental sticks), Nutron Natural Choice raksuja Ruusulle ja light muodossa tietty. Sitten Chia De Gracian kojulta nappasin mukaani uuden pussin chian-siemeniä niin päästään Ruusun kanssa taas yhdessä pitämään chia kuuria, jes! Sitten mukaan nappasin ihanan vihreän maton Ruusulle makuualustaksi kotiin kun sillä ei ole vieläkään omaa petiä hankittu. Mutta nyt on! Sitten saimme 'joululahjaksi' Pienpystykorvat ry'n yhdistyksen numeron pito nipsukan mitä aletaankin tässä varmasti käyttämään. Onhan se hienompi kun muovitasku!

Nyt näillänäkymin yritämme käydä mätsäreissä vaikka Elliltä tippuukin turkki mutta onhan meillä harrastuksen kannalta myös tietty Ruusu & Puffe kehässä pyörimässä. Seuraavaksi yritämme siis matkata 2.tammikuuta Viiksi-Areenalle mätsäröimään jos hyvin käy.

45. Helsinki Winner 2015

Hiljaisuutta, hiljaisuuden perään. Jospa se pian muuttuisi. Nyt vuorossa kuitenkin pikainen ilmoitus. Olemme tulossa Ellin kanssa Helsinkiin koiramessujen ja näyttelyiden merkeissä! Ruusu ja Puffe jäävät mamman luokse hoiviin siksi aikaa kun me matkaamme jo 1v neidin kanssa Helsinki cityyn.

Helsinki Winner 2015 | Koiramessut

Tässä on vaan sellainen hassunhauska asia, että Elli alkoi juuri pudottamaan turkkiansa mikä on siis rotuominaisuus, että noin vuosikkaana pudotetaan se ylväs turkki ja sitten se taas kasvatetaan uudestaan. Juuri sopivasti osui näyttelyiden eteen, neti olisi ollut niin teräksessä jos tiputus ei olisi alkanut. Toivottavasti kaikki karvat eivät putoa että se olisi edes hieman rotunsa näköinen otus eikä nakupetteri, kysymysmerkki otsassa.
Meidät löytää kuitenkin kehän 73 läheisyydestä oli koira minkänäköinen tahansa.

44. Pysykää veneessä

Heippa! Haluan informoida ettei blogi ole lopettanut ja meille ei ole käynyt mitään. On ollut nyt vain hyvin, hyvin hiljaista koirataholta. Perus arkea eikä mitään mielenkiintoista. Mamma on muuttanut Puffen & Ellin kanssa uuteen asuntoon mistä ei mielellään julkaista vuokranantajan pyynnöstä kuvia nettiin. Ruusun kanssa on ollut nyt laihdutuskuuria, lenkkiä sekä kaikkea muuta mitä arkeemme kuuluu. Talleilua, pyöräilyä ja päästiin me nyt kuitenkin veneilemäänkin vähän vaihteenvuoksi. Neiti tykkäsi istua veneen perällä ja katsella mitä tapahtuu. Pelastusliivelä ei tähän hätään saatu mutta emme vesillä olleetkaan kauaa. Heittelimme muutamat tyhjät heitot virvelillä ja lähdimme takaisin rantaan.
Pääkirjoittajalla oli viikon Helsinkiloma joka on myös yksi syy blogin hiljaisuuteen. Ruusu jäi kotiin sillä en voinut ottaa sitä mukaan isäni luokse jossa on kaksi kissaa. Hyvin ne olisi varmasti tulleet toimeen mutta pitkä automatkakin olisi ollut jo vanhalle neidille liikaa.

Tulossa muutama koulutuspostaus ja muuta kivaa, pysykää mukana! :)

43. Muutto: Onko se jotain syötävää?

Me siis niiiin muutetaan! Mitä ihmettä tuo mamma oikein häärää noiden laatikoiden kanssa? Tunkee tavaraa niihin..ja hei! mihis hävisi minun lempipallo ja mato? Ihme tyyppi? Pittäiskö vähän neuvoo ja järsii vaikka näpistä ja tehä pedikyyri..josko hää siitä rauhoittuis?
Olen minä käynyt siellä jossain.. Kurjalaksi mamma sitä sanoo. Iso piha ja hiiveesti ötököitä ja heinee. Se edellinen asukki oli kuulema luomu. Ei ajellu nurmikoita tms. viljeli yrttejä ja nyppi ittestään punkkeja mitä tarttui pitkästä heinikosta. Minun mamma kyllä pittää nurmen lyhyenä ja kampoo joka ilta punkit pois. Sehän tässä vähän ihmettää kun ensimmäinen muutto..mitä se on?
Ee ookee peenipiä ynmärrä? Kaeppa tuo seleviää...

Tuo mamma on aenakii intopinkeenä ja se on kai hyvä se? On meillä kaks kammarrii ja kaks sohvoo missee hillua..nii se väettää..katotaa mitä tuleman pittää.. Tulpa aenakii ekalla kertoo tutkittua tuvan joka nurkka ja pihamuata mittailtua. Aij'an meinoo mamma heilauttoo siihe, ettei myö Puhven kanssa tiellä juostais. Kaippa se hyvä on nii? Nuapurissa on kuulema koirakavereita. Isoja mutta kilttejä. Tiijäsitte..?
Minä vuan ihmettelen ja en ou syönä kahtee päivää ku tuo mamma hylykäs meijät ja män laittamaa uutta paikkoo kuntoo. Ol' mummo ja eno kyllä hoitamassa muttamutta nyt se onneks tul takas' ja saikii ryöpytyksen tullessaa! Olin mukaäkänenjavihanejanärkästyny mokomalle mammalle. Ilopissi kuitennii lurahti ko nähtii ja pitihä sitä pussatta ja somasti.

tv.Elli

42. Ilona Mikkonen Photography

Kuvaaja jota voin hymyssäsuin suositella. Mukava sekä iloinen kuvaaja, ei siis sellainen örmyärmy joka turhautuu jos koira ei pysy paikallaan ja ole ''just perfect'', vaan antaa tilaa koiran luonteelle ja nappaa mitä ihanimpia kuvia.
Sitkeän luonteen omaava ihminen, kun jaksoi kokopäivän kuvata koiria, meitä oli loppujenlopuksi seitsemän hengen porukka joilla oli koira tai toinenkin kuvattavana. Meidän poppoosta pääsi vain Ruusu valokeilaan kun mamma ei päässyt paikanpäälle juuri sinäpäivänä mikä hieman harmittaa, mutta Ilona on tulossa toistekkin tännepäin niin saamme myös Ellistä sekä Puffesta kuvia. Sitä odotellessa ihailkaahan näitä otoksia!

1.

2.

3.

4.                                                                                     5.

6.

7.                                                                                8.

9.

10.

Löytyikö suosikkia?

Ilonan blogi - Kolme Sählää
Ilona Mikkonen Photography

41. Kuulumisia

Iisalmi KVn jälkeen on ollut hiljaista niin blogissa kuin koirien arjessa. Löhöilyä ja sensellaista.
Meillä oli Ruusun kanssa 9.päivä kotikunnan eli Suonenjoen mätsärit missä päästiin pienten aikuisten SIN2 sijoille kun neidillä on ollut tässä hieman ravailu ongelmia. Laukkailtiin ja peitsailtiin kehää ympäri vaikka mitä yritin kokeilla jotta ravi löytyisi. Tästä päättelimme, että lihasjumeja saattaa olla kun ravi ei miellytä.
Tuomarimme, Jarmo Rätyn sanoja lainaten ''Pystykorva olisi ollut tänään ykkönen jos se olisi ollut kunnon liikkeessä. Pomppupäivä taisi vaan olla! Siitä siis toinen sija''

Ruusun lihaskuntoa hoidellaan BEMERillä sekä hieronnalla mitä nyt minä näitä hommia osaan. Ammattilaiselle se olisi hyvä saada sillä viikko on jo kulunut ja neiti ei vieläkään ravaile kamalasti. Joskus saattaa tulla pidempi pätkä lenkillä josta se nostaa taas laukka-askeleet ja pomppii eteenpäin.
Muuten Ruusu on ollut hyvin tyytyväinen koiruus kun on saanut huomiota ja hoitoja vaikka ensin Bemer arvelutti sitä ja ei meinannut pysyä mun kanssa makoilemassa omituisella patjalla, mutta liitin hieronnan siihen samaan syssyyn niin on ollut neidin mieleen(bemeristä lisää toisessa blogissani).

Ravaamisen haluttomuus saattaa johtua myös hieman lihoamisesta ja ehkä kunnon puutteesta mitä olemme myös hoitaneet.
Ruusu on saanut chian siemeniä iltaruoan kanssa mihin kuuluu Nutron nappuloita ja ne siemenet. Ruoka on maittanut niinkuin aina, siinä ei ole ongelmia ja päivittäisiä herkkuja ollaan vähennetty. Peruskäsky treenejä ollaan tehty pienemmillä namipaloilla ja joskus neiti saa ruokansa aktivointipallon kautta jolloin ei ahmijan kuppia tarvitse, vaan vähän käyttää älynystyröitä.
Pidempiä lenkkejä teemme Ruusun mielen mukaan, jos alkulenkki näyttää menevän reippaasti, käännymme pidemmille poluille ja jos neiti näyttää hieman väsyneemmältä se joko aktivoidaan vinkulelulla mukaan taikka menemme pienemmän lenkin ja yhden extralenkin vielä samana päivänä. Neiti ulkoilee aidatulla takapihalla ja lenkkeillen kolmesti päivässä sekä sillointällöin pääsee vielä hevostallille pyöränkorissa matkustaen.

Haluan tähän loppuun vielä infota, että odottelen kuvia Ilonalta, joka kävi kuvaamassa koirakoita Suonenjoella 7. päivä perjantaina ja sai ihania kuvia Ruususta!
Ilona on siis blogin Kolme Sählää kirjoittaja ja kun hän teki postauksen ''Koiravalokuvausta'' tartuin heti toimeen ja kyselin, että onko hänellä suunnitelmissa tulla Pohjois-Savoon, sillä meiltä löytyisi kuvattavia karvakuonoja. Meni muutama viikko kun saimme enemmän ihmisiä kasaan jotka halusivat kuvauttaa koiransa ja Ilona saapui paikanpäälle.
Suunnitelmissa oli saada meidän koko poppoo kuvattavaksi, mutta mammalta puuttui bensarahat paikanpäälle saapumiseen joten Ruusu pääsi valokeilaan. Kuvapostausta siis luvassa kunhan Ilona kerkeää kuvat muokata. Sitä sitten innolla odottaen, vai mitä?

40. Äiti kirjoittaa nyt!

Iisalmi KV 2.8.15
Jännityksen sekaisena heräsin aamulla.. Ensimmäinen iso mittelö olisi edessä pikkupikku Ellillä! Enimmäkseen kai minulla ja Jessiellä.
Elli hupahti autoon autuaan tietämättömänä tulevasta koitoksesta. Nukkui koko matkan Suonenjoelle. Hiimu inku ja vinku oli ja miltei ilopissi kun Jessien näki. Siitäpä sitten startattiin kohti Iisalmea!! Toki olimme myöhässä..as usual..noukin Jessien tallilta jonne usvasumuna olivat Danin kanssa skoottertilla hurrauttanneet hepoitia laitumelle piästämään.. Eipähätiämitiä, perille saavuttiin suhtkoht ajoissa. Olin ihmetyksestä ymmyrkäisenä;

''Telttakyläänkö olimmekin saapuneet?''

 Ensimmäin KV ja ei tietoa mitä ja kuka ja milloin? Koiria ja ihmisiä vilisi ympärillä. Minne ja kuka ja mitä tä? Löysimme kuitenkin hyvistä opasteista oikean kehän ja siellä Ellin kasvattaja Piia olikin jo odottamassa. Tunnelma tiivistyi kun kehät alkoivat. Perhosia vatsassa oli tuhatmäärin. Onneksi pystyin luottamaan Jessieen ja hänen käsittelytaitoonsa ja luomaansa siteeseen Ellin kanssa!
Tuomari oli aika täpäkänoloinen ja reippaasti tutki koirat ennen meitä. Jännitys vain lissääntyi vuoromme lähestyessä. Ellillä kun on ollut arastelua hampaitten tutkimisessa ja muutoinkin.
Onneksi kammon "aiheuttanut" iso miestuomari oli ennen kehiä naapurikehässä ja tutki Ellin ja kaikki meni hyvin. Luottamus kuitenkin tyttääreeni pelasti löysät valumasta pöksyyn ;P
Oli sitten itse asian vuoro:
Elli ja Jessie kehiin! Sieltä tipahti JUN ERI1 PN3 ja MITÄMITÄ?? SERT!!
ROP JUN vielä piälle! Meijän pikkupikku Elli mokoma sen teki Jessien avustuksella ja kehän vierusväki oli haltioissaan! (mamma ei tolokkua mittää näistä lyhenteistä mutta kaeppa oppii pikkuhiljoo)

//Terveisin mualaasmökin hullu-akka eli mamma
 

39. Iisalmi KV

Jos meidän nyt pitäisi jotain sanoa, niin se on aivan massiivista hyperventalointia, iloa, naurua ja kamalasti kirppuja ja pöllyävää karvaa Ellin rapsuttelusta. Ei olisi ikinä uskonut miten hyvin tuommoinen räähkä-pentu pyöräyttää ensimmäiset virallisensa...

''Mittee se höpöttee?''
Kaikkihan alkoi kamalasta jännityksestä mikä vei yöunet minulta, Jessieltä. Mammalta taisi olla aamuiseen etappiin ajaminen stressaavaa kun lähtö viivästyi ja kun hän soitteli mulle 10min päästä Suonenjoelta näin..
''No, mulla meni lähtö ajotus mönkään! Eniro näyttää että menisi tunti viiskyt ja siellä kun piti olla 09:30 ja ei myö nyt keretä. Ei samperin samperi! Äkkiä vaan ja kaasua pohjaan!!''

Kerkesimme vallan mainiosti paikanpäällä hifistelläkkin tilannetta joten, nou hätä mamma, kaikki hyvin. Harjailimme koiruutta, juttelimme kasvattajan kanssa ja katselimme kehän kulkua. Käytimme Elliä pöydällä ja sörkimme sitä minkä kerkesimme jotta se ei purisi arvon tuomariamme.

Taas nähtiin Ellin velipoika Huugo

Piia, Ellin kasvattaja kyseli minua ennen oman koitoksen alkua handlaamaan yhden kasvateistaan kasvattajakehässä ja mikäpä siinä, kunhan selität mitä täytyy tehdä! Olin hieman hakusessa kokopäivän ajan ja kyselin, että mitä, miksi ja missä. Saattoi johtua väsymyksestäkin ja sateesta miksi haku oli päällä joka-asiasta. Minä menin jopa möläyttämään jotain sellaista mistä saattaisin saada vihamiehiä niskaani, mutta ajattelemattomana kun möläytin niin saan kärsiä seuraukset. Onneksi kukaan ei tainnut edes kuulla kun kyselin, että onkos tuo nyt pomerania vai kleinspitz mikä kehässä heiluu. Jollakulla olisi saattanut kuullemma tulla ryppyjä takkiin tästä.

Jokusen aikaa meni ennenkuin pääsimme Ellin kanssa kehään ja sinne menimmekin yksin, ainoana junnukoirana(junior). Pyyntö tuli heti pöydälle ja yritin ottaa kaiken homman niin, että neiti olisi expertti ja käyttäytyisi niinkuin pitääkin ja niin se sitten tekikin. Ei mitään ongelmia missään vaiheessa, ei murinaa, istumista kun tuomari käsitteli pentua. Häntäkään ei mennyt kertaakaan koipien väliin. Mahtavaa, ellen sanoisi!
Pöydältä edes'takas ja sitten kehän ympäri ja tuomarin eteen näitsti seisomaan ja odottamaan, että he kirjurin kanssa saavat arvostelunsa kirjoitettua loppuun ja laadittua meille tuomiomme.

''Koira saa ERI, SA ja voittaa luokkansa ja on myös ROP-Juniori''

Ensimmäinen ruusuke tuli ja se oli niinsanottu 'tiketti' Royal Canin Junior kilpailuun joka järjestettiin näyttelyiden lopussa. Pääsimme myös paras narttu kehään. Ellille iski siinä kehässä kamala pyllykutina ja se jäi rapsuttamaan itseään kesken kaiken kun yritimme kävellä kehää ympäri, mutta asiasta selvittiin seisottamiseen asti kuitenkin ja kun toiset kuulivt saavutuksensa Elli lösähti takapuolelleen ja alkoi taas kirputtamaan ja sille piti sitten vain nauraa. Ja sitten iski se ihmeellinen tunne kun kuulin saavamme sertifikaatin.
Kehän, olikohan hän nyt sihteeri sekä kuuluttaja joka aina kertoi mitä koirat saavat ja sijoittuivat käveli meidän kohdallemme ja kertoi että tulimme kolmansiksi eli PN3 ja että saamme SERTin. Anteeksi mitä?

 ''9 months old. Good propotions. Correct bite. Well set eyes and ears. Strong back. Enough angulations in front and back. Good body. Well set tail. In movement, good drive, but narrow in front and back.''

Suomennos minun taidoillani..

''9kuukautta vanha. Hyvä asento. Oikea purenta. Hyvin asettuneet silmät ja korvat. Vahva selkä. Tarpeeksi kulmauksia edessä sekä takana. Hyvä kroppa. Hyvin istuva häntä. Liikkeessä lennokas(?), mutta kapea edestä ja takaa.''

Hetki meni Elliä kehuessa ja kuunnellessa kasvattajan suusta onnitteluja kunnes oikeasti tajusimme mamman kanssa että neiti nappasi ensimmäisissä näyttelyissään SERTin.
Jäimme mamman kanssa odottelemaan vielä sitä Royal Canin järjestämää Junior kisaa ja siihen olikin aikaa peräti kolme tuntia. Kävimme kahvilla, Ellin kanssa ranskalaisilla ja sensellaista, mutta jotenkin vain jouduimme takaisin näyttelykentälle tuntia aiemmin juuri kun kunnon rankkasade alkoi. Ennen Juniori kehää kerkesimme siis kastua täysin vaikka sateenvarjo olikin. Elli oli ihan uitettu rotta ja minun oli vaikea liikkua märissä romppeissa. Päivälle oli luvattu sadetta mitä ei näkynyt kuin pienenä ripellyksenä ennenkui nyt. Vettä tuli saavista kaatamalla, vaakatosssa. Onneksi sade kuitenkin hellitti ennen viimeistä koitosta ja pääsimme kuivaamaan hieman neitiä jotta se olisi edustavampi.
Pidemmälle emme kehänkiertoa päässeet mikä oli ihan hyvä sillä Elli on täysin naatti päivästä. Silmät puoliksi kiinni ja se meinasi nukahtaa seisaillensakkin kun odottelimme liikkeelle pääsyä. Hyvin urheasti neiti seisoi mitä, 10minuutin ajan?
Ei voi olla kuin ylpäe tuosta pienestä räähkästä!

Tästä siis alkaa neidin virallinen näyttely ura ja hyvin pääsi alkamaankin.

JUN ERI1 SA PN3 SERT ROP-juniori

38. Puhelinkuvia Osa1

Puhelinkuvapostaus joita löyty monesta blogista ja nyt täältäkin. Itse en puhelinta kuvaamiseen käytä kamalasti nykyään kun on kamera aina mukana, mutta joskus tulee puhelimellakin räpsittyä kuvia. Mamma käyttää puhelinta enimmäkseen koska hänellä ei kameraa ole.
Olen mammalle antamassa vanhan harjoitus järkkärin jolla hän saa ottaa kuvia ja alkaa kirjoittaa itsekkin tänne tekstiä kunhan oppii kamerankäytön.
Tämä ensimmäinen trio on mamman puhelimesta sekä viimeinen kaksikko.

  1. Elli & Puffe terassin portailla kyttäämässä naapureiden kulkua 2. Ellin valloittava katse 3. Elli, Minjan ja Taika tyttösen kanssa kesäkuussa mummolassa

 4. Kaunis usva leijui pellolla kun tulimme Ruusun kanssa tallilta kotiin 5. Elli simahti pesukoneen eteen 6. Ruusu takapihalla kisujen kanssa

7.  Pikkukisu 8. Elli ekaa kertaa pyöränkorissa. Oli hetken vain kyydissä 9. Santtu-hevonen ihmettelee mustaa kisua joka tuli talliin moikkaamaan 10. Elli toisen kerran pyrörän kyydissä. Kävimme näyttelyharjoituksissa pidemmällä joten korissa oli hyvä matkustaa.  

  11. Kuopion mätsäreissä odottelemassa kehien alkua. Ruusu poissa kuvasta kun neiti mökötti kopassa 12. Elli porstualla    PS. Koulutuspostauksia on taas pian tulossa. Pysykää mukana!  

37. Kaksi videota

Tässä olisi kaksi videonpätkää mitä on tullut kuvattua. Ensimmäisestä videosta löytyy Ruusun & Ellin menoa kun pentu oli meillä yli viikon hoidossa.
Toinen video on 21.päivä kuvattu tallilla kun löysimme tallin käytävältä ison koppakuoriaisen ja kun heitin sen ulos, Ruusu meni näplimään sitä niin aloitin kuvaamisen kun huomasin hyvän tilaisuuden.

linkki videoon

linkki videoon

36. Match Show, Kuopio 19.07.2015

Punainen päivä, siis hyvällä tavalla! Saa olla taas koirista ylpeä ja mielissään kun kaikki saivat punaisen tittelin kehissään. Palkinnoille ei päästy, mutta eipä se juuri harmitakkaan niinkuin ei pidäkkään. Mätsäreihin mennään hyvällä fiiliksellä ja Ellille kaikki harjoitus on hyvästä, sillä ensiviikon... ENSIVIIKON sunnuntaina on eka KV! Ai kamala kun aika lentää!
Olemme ainakin varautuneet ja 26.päivä olisi Joroisissa vielä yhdet mätsärit joihin olemme menossa ja toivonmukaan minä nyt pääsen mukaan, sillä kyyditykset ovat hieman hakusessa ja täytyy kysellä hevosille hoitaja lauantai-illaksi ja su-aamuksi.

Tässä paremmat kuvat meidän kopasta. HUIKEEN HINEE?

Palataampa nyt vielä sinne viime sunnuntaihin ja Kuopion mätsäri fiiliksiin. Saavuin paikanpäälle Ruusun ja Ellin kanssa ystävän kyydissä ja näimme parkkeeratessamme mamman joka oli juuri itsekkin tullut paikanpäälle. Kurvautimme mamman auton viereen ja kävimme ilmoittamassa doget.
Ilmoittautumisten jälkeen koirat pisulle ennen kehiä. Kun Ellin päästi autosta ulos se ryntäsi heti vinkuen ilosta mamman syliin. Ihmekkös kun oli yli viikon hänestä erossa. Voi sitä ihanaa ilon määrää!

Jonkun aikaa jouduimme odottelemaan kehiämme mikä hieman ärsytti ja minulla oli kamala pelko että kehät ovat päällekkäin. Elli oli PP12(pp=pienet pennut), Ruusu PA16(pa=pienet aikuiset) ja Puffe PA17!
Pentujen ja pienten aikuisten kehät kulkivat tiuhaan ja mikä pahinta, samaa rataa! Onni onnettomuudessa kun kerkesin näyttämään Ellin kuitenkin ensin rauhassa ja siitä juostiin kolmos kehän viereen odottamaan Ruusun ja Puffen vuoroa. Minä nimittäin esitin kaikki kolme tälläkertaa yksin joten kiirettä piti, huhhuh.

Ellin kehä meni hyvin vaikka ihan muutama laukka-askel tulikin, mutta se pöytä.. Voi että miten HIENOSTI se meni. Hieman neitiä jännitti minkä näki suoraan, mutta taas sanoin tuomarille, että ronskisti vaan hampaat kun on ollut kammokausi. Hampaat näytettiin ja rakenne tutkittiin eikä yhtään murinaa tai vikinää. Sitten vielä seisottiinkin hienosti pöydällä katsellen namipalaa sormissani.

Katselimme hetken, että meneekö pentujen punaisten kehä Ruusun ja Puffen kehien päälle mutta taas kerkesin esittämään Elli-neidin ensin ja siitä juoksujalkaa taas kolmoskehään ja lennossa Ruusun kanssa näytille.

Ruusu ei ole ollut nyt oikein kiinnostunut näistä hommista minkä ymmärtää kun on kuitenkin jo 6vuotta näitä harrastanut niin alkaa jo kiinnostuskiikarit hautautua sinne takapihan puolelle. Hienosti mummeliini kuitenkin minun mielikseni jaksoi vaikka välillä istahdettiinkin.

Ruusun jälkeen olikin sitten Puhvelin vuoro ja puuhkapylly oli sitä mieltä että NOUP.

Kamala häslä ja vain ehkä sekuntin murto-osan se malttoi seistä sekä ravata ilman ongelmia. En voi koiraa syyttääkään, se on vain sen luonne ja hermostunuthan se on kun on paljon koiria ympärillä ja inhottava naru kaulassa.

Puffelle tulisi ostaa leveämpi remmi jotta se toimisi paremmin. Ohut nirharemmi ei ole pojan mieleen. Oli herra kuitenkin punaisen tittelin arvoinen!

Tähän loppuun vielä videota päivästä:

linkki videoon

35. Koirankynnen leikkaaja

linkki videoon

34. Liebster titteli

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Meille tittelin antoi Milena, kiitos!

 Säännöt ~

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Kysymykset ~
J = Jessie - M = Mamma

1. Minkä rotuista koiraa et ikinä ottaisi? Miksi?
J: Varmaankin Mopsi. Jalostuksesta johtuvista vaivoista en rotua ottaisi. En tue sairasta koirarotua ja sen kasvatusta.
M: Rotweiler

2. Kuinka vanhana sait ensimmäisen koirasi?
J: Kun synnyin oli miellä jo lapinkoira nimeltä Musti joka oli oikeastaan ukkini koira. Muutama vuosi ja Musti sai pentuja ehkä suomenpystykorvan kanssa ja meille jäi niistä kaksi. Vili sekä Nekku. Nekku oli kuin oma koirani.
2010 alkuvuodesta virallisesti sain ihka oman koiran Puffen joka esiintyy blogissa :)
M: 16v

Kuvassa Nekku

3. Minkä väristä koiraa et ikinä ottaisi? Miksi?
J: Kaikki kelpaa!
M: Valkeaa.. rapakelit.. se puhtaus :/

4. Mitkä ovat sinun mielestäsi 5 parasta blogia?
J: Koirablogeista jos on kyse niin nämä(eivät ole paremmuusjärjestyksessä):
- Kolme sählää
- Frodon hovi
- Paimenlauma
- Acting Top Dog
- Tassuilla tanssien

5. Mitä mieltä olet kotiagilitystä?
J: Hyvää viihdettä koiralle ja omistajalle. En ole vastaan sillä mekin harrastamme agilitya kotona.
M: En tiedä

6. Käytkö koirakursseilla/ Oletko koskaan käynyt?
J: Näyttelyharjoituksissa käydään sillointällöin, emme niinkään kursseilla, mutta toivottavasti tulevaisuduessa päästään käymään! Suunnitteilla agility, toko, koirahieroja, dobo yms. kursseja.
M: 10-14 vuotiaana kävin kouluttamassa kennelin boxeria kerran viikossa treeneissä..tokoa..joka päivä muutoin lenkkeiltiin. Koiran nimi oli Luigi/Luikku. Hän ei pitänyt häntäänsä pystyssä ja oli alapurenta..muutoin mitä rakastettavin!

7. Jos saisit nyt koiran, minkä rotuinen se olisi?
J: Corgi, aussie tai bordercollie
M: Pommi tai kleini

8. Monta koira-aiheista kirjaa sinulla on kotona?
J: kaksi tai kolme?  Ne on vaan tosi vanhoja!
M: taitaas olla 1..muutoin tieto on "kai" piässä :P
 

9. Mitä koirasi syö?
J: Nutro raksuja päämääräisesti sekä koiranmakkaraa. Mielessä barffaus!

M: tavallisesti ruokaa..nutro nappuloita höystettynä milloin milläkin :D
 

10. Kumpi paimenkoira vai noutaja? Miksi juuri se?
J: Paimen. Jokin paimenkoirissa kiehtoo, etenkin tietyissä roduissa on sitä jotakin!
M: ei kumpikaan..seurakoira on paras ja sylilutunen

11. Onko jokin laji, mitä haluaisit kokeilla?
J: Vesipelastus kiinnostaa mutta nämä meidän koirat ei vedestä kamalammin pidä. Nose wrok olisi kuitenkin aika mielenkiintoinen kokemus pitä voisi joskus kokeilla!
M: Nose work

Emme nimeä nyt ketään sillä kaikki, jotka olisimme nimenneet ovat jo saaneet kyseisen tittelin. :) 
 

33. Voihan juoksut!

Hmm, tämä postaus on jotenkin hankala aloittaa, olen tehnyt ja yrittänyt keksiä jotain että saisin tekstin kulkemaan ja kakistettua asiani ulos. Mutta aloitukset ovat olleet tönkköjä ja liikaa ns. käytettyjä.
Mutta kuitenkin, Elli on ollut meillä hoidossa nyt jo yli viikon ja kaikki on sujunut hyvin. Ensummäisenä iltana neiti ei malttanut syödä kun oli kiireinen tapittaessaan ovea, että kyllä se mamma tulee vielä hänet hakemaan. Aktiviteettiä piti siis keksiä ja teimme muutamia tempputreenejä herkkujen avuilla ja kävimme pitkällä lenkillä ennen nukkumaanmenoa. Aamulla Elli oli pirteämpi ja ei kytännyt ovea, hieman maisteli ruokaakin muttei syönyt sen enempää.
Pari päivää meni että Elli oli normaali, energinen gremlin mikä se on aina ollut ja söi taas normaalisti.
Viidennen päivän kohdalla neiti teki yllätyksen ja täräytti ensimmäiset juoksunsa käyntiin mitä ollaan seurailtu ja tutkailtu käyttäytymistä.



Huomaa täysin, että Ellin vaistot ovat nyt heränneet. Kaikki hajun kiinnostaa, merkkailu on jatkuvaa sekä toiset koirat kiinnostavat ja vievät huomion. Kävimme torstaina SPSHn järkkäämässä jokaviikkoisessa näyttelyharjoituksissa Ellin kanssa ja neiti kuunteli, muttei pysynyt kontaktissa, ei ravannut koiraringin sisäpuolella ja hirveästi halusi tutustua toisiin. Ymmärtäähän sen kun juuri hormonit heräsivät ja kiinnostus toisista on kova. Treenien loppupäässä neiti ravasi nätisti vierellä ja kuunteli, seisoi sekä oli kontaktissa hyvin mikä oli hyvä saavutus päivälle. Neiti on jo rauhoittunutkin juoksuhölmöilyistään ja siitä huomaa, että ei olla enää pahimmassa vaiheessa.
Sunnuntaina koittaa päivä jona neiti lähtee takaisin kotiin Puffen ja mamman luokse ja me jäämme Ruusun kanssa taas kahdestaan. Olen äidiltä kuullut että Puffe herra on ollut syömälakossa muutaman päivän, ehkä ruoka ei maistu jos on pientä neitiä ikävä.

Supikoiranpentu jonka näimme iltalenkillä

Kuvaterveisiä mammalta! Olemme saaneet koirien 'mökin' tuunauksesta ja se on aika hieno vai mitä?
Ellin- sekä blogimme nimi on painatettu kopin kankaaseen. Tälle brodeeraukselle tuli hintaa 16,10€ eli todella hyvään hintaan saatiin.

32. Apilankukkasia

Näimme  ihanan apilapellon pyöräillessämme hevostallille hoitamaan aamutallia Ruusun kanssa. Ja kun olin valmiiksi nukkunut pommiin ei ollut aikaa jäädä sitä ihastelemaan ja aurinkokin oli piilossa, mutta kotiinpäin tullessamme aurinko paistoi ja päätin, että jäämme pellonviereen napostelemaan eväsleivän ja ottamaan muutaman kuvan.
Ruusu oli innoissaan ja pyöri tuoksuvissa apiloissa ja juoksi rinkiä hetken. Alla muutama kuva kukkaistyttelistä!

      1.                                                                                  2.                                                                                  3.

              4.                                                                                                                                            5.

                                                              6.                                                                                                              7.

8.