perjantai 29. toukokuuta 2015

21. Pyörällä päästään..

..ja pyörällä myös pääsee! Ruusu pääsee pyöräilemään, ainkain pidempiä matkoja jottei neidin tarvitse viipottaa kuumassa kesäsäässä ja rasittaa jo vanhempaa kroppaansa vaan se pääsee nauttimaan viileästä tuulenvireestä pyörän korissa.
Olimme miesystäväni kanssa menossa anoppilaan katsomaan kissanpentuja, käymään kaupassa ja minun oli päästävä hevostallille ruokkimaan hevoseni ja kun anoppila sijaitsee parin kilometrin päässä, päätimme lähteä pyörällä matkaan, mutta ongelmaksi osoittautui koira ja mitenkä se jaksaisi juosta perässä. Asia johti toiseen ja Ruusu päätyi pyörän koriin.
Looginen vaihtoehto vaikkakaan ei ehkä niin turvallinen ilman oikeanlaista koirakoria, mutta meille juuri sopiva! Tietysti ennen lähtöä testasimme, pysyykö neiti korissa vai peläsyykö se ideaa ja yrittää hypätä alas. Noh, tulos on tässä..


Ai, ollaanko jo perillä?
Ruusu taisi jopa ottaa nokoset matkan aikana kun se oli niin levollisen näköinen matkan jälkeen eikä se tainnut ensiksi edes huomata ympärillä pyörivää Kassua joka on muuten Keeshond. Kassu on täysin rakastunut Ruusuun, mutta se ei oikein pidä tästä yli-innokkaasta sulhas ehdokkaasta jonka pyrimme pitämään hieman erillään neidistä jonka kannoin sisälle tutustumaan kissanpentuihin.

Hei pieni, ootkos mun pentu?


Ruusu oli hetken haltioissaan pennuista ja yritti jokaista hoitaa, mutta emokisu tuli hieman suunnitelmien tielle ja näytti kynttä. Haavoitta selvittiin eikä pahasti painittu, onneksi ja Ruusu jätti pennut rauhaan vaikka ilmeestä huomasi, että halusi maukuvia karvapalloja hoitaa.
Myöhemmin kävimme myös uimassa rannalla ja seuraavana päivänä neiti pääsi pitkästäaikaa mukaan hevostallille.

tiistai 26. toukokuuta 2015

20. Kun Ruusu tuli taloon


Ruusunen on ollut meillä jo kuukauden ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä ihana dessukka on valloittanut meidän sydämet ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Ruusu on hellyyttävä tapaus, rauhallinen, mutta samalla pirteä ja niin rakas jo nyt. En ihmettele josko naapuritkin ovat hymyilleet kun ollaan astuttu neidin kanssa ulos kun Ruusu on välillä haukahdellut terveiset.
Olemme kerenneet kuukaudessa tehdä Ruusun kanssa vaikka mitä! Tutustuimme todella nopeasti ja ensimmäiset päivät olivat tietty ihmettelyä ja kokeilemista mutta sitten pikkuhiljaa Ruusunen sopeutui ja on ollut hyvinkin tyytyväinen koiruus.


Tuntematonta koiraa ei voi tulkita täysin varmaksi, että mitä se ajattelee mistäkin, koska eihän se ole sama asia kuin pentuna hankittu ystävä johonka tutustuu sen elämänkaaren aikana. 6vuotias Ruusu on ollut meille kuin pentu, ensimmäisinä päivinä meillä oli sanomalehdet lattialla koska neiti oli tottunut pääsemään aamupissille jo neljältä aamulla, mutta lehdet unohdettiin neljäntenä päivänä kun Ruusu oli tottunut uuteen rytmiinsä joka on hieman vaihteleva, mutta koira käytetään ulkona heti herättyä ja kolmesti taikka neljästi päivässä.
Ruusu on nyt hevoseni muuton jäkeen päässyt kanssani tallille mukaan ja on nauttinut sielläkin kun saa olla vapaana ulkona. Neidistä on tullut siis aktiivinen tallikoira! Muotovaliosta tallivalioksi, niinkuin ihana ''talli-isäntämme'' Timppa sanoo.


Mitä tähän meidän ''kaikenlaiseen harrastamiseen'' tulee, teemme jokapäivästä hieman erilaisen, mutta rutiineja ovat ulkoilut, ruokailut, tallilla käymiset sekä pienet herkku hetket.
Herkulliset hetket ovat toisinaan aktiivipallon kanssa tuhisemista taikka klikkerin kanssa temppuilua. Erikoisemmat herkkusuu päivät ovat sitten näyttelyiden merkeissä ja joskus ulkoillessa olemme harjoitelleet myös hieman tokoilua.

Jos asuisin yksin ja Ruusu olisi vain minulla niin olisin ostanut sille kaikenmaailman ihanaa tavaraa varmasti kasoittain, mutta taloudessa mököttävä mies hieman on jarrutellut asian kanssa joten olen kerennyt kuukauden aikana ostaa Ruusulle yhden lelun joka on jo suolistettu eli rikottu/revitty/pureskeltu rikki. Parsinneula joutui töihin ja vinkuti viu viu lelu on ollut tikattavana ja Ruusu iloinen kun sai lelunsa takaisin käyttöön.
Olen myös muuttolaatikosta askarrellut neidille pienen pedin joka on aivan liian pieni, mutta hyvin se on neidille käynyt. Pieni askartelu vimma iski minuun keskellä yötä ja niin syntyi pieni väliaikainen peti neidille.

Linkki videoon

Olemme olleet hyvin iloisia kun Ruusu tuli perheeseemme vaikka välillä sitä epäilyttikin ottaa jo aikuinen koira kotiin, mutta ei se paljoa pennun adoptoimisesta eroa. Täytyy vain luottaa, että koira oppii uuden talouden tavoille sekä meidän omiin rytmeihimme joko nopeasti taikka hitaasti. Joidenkin koirien kohdalla sopeutuminen on hitaampaa ja minua ei olisi haitannut jos Ruusunkin kohdalla olisi näin käynyt. Meillä meni viikko ja Ruusu oli kuin kotonaan.
Nyt jos neiti jää keskenään kissojen kanssa kotiin kun minä ja mieheni lähdemme esim. kauppaan niin saamme iloisen vastaanoton heti ovella kun Ruusu hyökkää heiluttaen häntäänsä ja ilmoittaen, että on ihana nähdä. Nyt on mukava tulla kotiin kun tietää, että joku ihana, musta, pörröinen eläin odottaa innolla kotiinpaluuta. Ennen meitä odotti vain pöydällä maukuvat kissat jotka vaativat ruokaa maukuen ja tunkien päänsä ruokakassiin.


tiistai 19. toukokuuta 2015

19. ProDog First Aid ensiapupakkaus

Koiria Maalta blogissa on arvonta  jossa voi voittaa kyseisen pakkauksen ja vaikka paketilla onkin hyvä hinta on hyvä silti kokeilla josko onnetar suosisi joskus meitäkin. 
Kannattaa käydä tsekkaamassa kyseinen blogi joka sisältää hyvää tekstiä ja ihanat koiruudet!


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

18. New banner

Edellinen banneri 01.04.2015->18.05.2015
Uusi banneri johon en ole täysin tyytyväinen, mutta olkootsa nyt jonkin aikaa että keksin paremman idean. Saa avoimin mielin kertoa palautetta, kritiikkiä sun muuta, kehityn pikkuhiljaa taas kuvien muokkauksessa ja toivonmukaan saadaan ulkoasut molemmissa blogeissa kesän aikaan hieman parempaan suuntaan niin koodeissakin. :)

Uusi banneri 18.05.2015-> ??
Tähän väliin vielä tämmöinen 'piristys', koska Elli on vaan niin rakas!


perjantai 15. toukokuuta 2015

17. Ruusu ruseteissa





Päätimpä nyt heittää vihdoin tännekkin nämä kuvat Ruususesta ruseteissa. Löysin laatikosta koruja, pinnejä ja sensemmoista, joten päätin kokeilla mitä Ruusu niistä sanoo.
Pinniä ensin ravisteltiin ja kaula rusettiin kompasteltiin ennenkuin sain sen tarpeeksi ylös ja pinnin niin, ettei se ollutkaan niin epämukava.
Sittempä neiti päätti näyttää kuvaukselliset puolensa jälleenkerran ja näimpä kuvia tuli muutama.
Kuvissa jäi harmittamaan rakeisuus sillä ikkuna toi valoa takaa joka teki kuvista tummia ja muokkausta vaadittiin paljon. Oma moka, mutta ehkäpä jokupäivä otetaan ihan kuvauspäivä eikä vaan vedetä niitä hatusta ja järkätään kunnon 'studio' tänne kotiin.



sunnuntai 10. toukokuuta 2015

16. Koirajengi

Mökille. Mökille? Mökille!! Me lähdettiin 8.päivä käymään mökillä Ruusun kanssa, lauantaina meillä oli KPSH'n järkkäämät mätsärit edessä jo aamu 10 aikaan joten oli parempi lähteä mökille ettei äidin olisi tarvinnut herätä kamalan aikaisin ja lisäksi koukata meitä matkanvarrelta mukaan ja venyttää ajomatkaa jopa tunnin verran pidemmäksi. Äidin kyydillä siis mökille ja katsomaan mitä Ruusu miettii maisemanvaihdoksesta viikonlopuksi ja miten se kestää omaa riiviö lastaan, Elliä.

Mamii!


Ruusu oli mökillä ensin aluksi varovainen ja seurasi minua kokoajan. Pidin neitiä siis irti jotta se saisi juosta sekä tutkia paikkoja. Välillä se kävi nuuhkimassa ympäristöä mutta palasi jalkoihini ja kyttäsi jos menin sisään tai muualle. Elli härkki jatkuvasti Ruusua muristen ja hyökäten tätä kohti ja Ruusu vain 'chillasi' nurmella tai missä ikinä olikaan ja ei välittänyt asiasta paitsi joskus se aina vähän näytti hammasta ja murahti.
Kävimme Ruusun kanssa tallilla moikkaamassa hevostani Santtua ja lauantaina illalla kävimme näyttelyiden jälkeen lenkillä mökkitiellä.
Lauantai aamuna olimme nokka kohti Kurkimäkeä ja KPSH'n hallia sekä koirahoitola Viikseä. Paikanpäällä olimme hyvään aikaan ja kävimme ilmoittamassa koiruudet tietysti ensiksi ja sittempä alkoi odottaminen. Tälläkertaa minä esittelin Ellin sekä Ruusun ja äiti esitteli Puffen.
Elli tietysti ensin joka ei malttanut kamalasti keskittyä hommaan kun mamma oli taas kateissa. Todella hyvin neiti jaksoi kuitenkin seistä ja saimme harjoitella pöytähommia kun aiemmin emme ole pariin kertaan päässeet pöydälle ja ajteltiin kokeilla kun se tuomarin lähestyminen ottaa Ellille hermoromahduksen. Pöydällä seisottiin hienosti kunnes tuomari alkoi lähestyä ja Elliä alkoi pelottamaan, rohkaisin sitä ja tarjosin makupaloja sieltä sun täältä kun tuomarin kanssa juteltiin ja kerroin hampaiden poistosta sekä koiraa arveluttavasta kontaktista tuomariin. Saatiin tarkastettua hienosti rakennetta ja vilkaistiin hampaita ja sitten käveltiin edes' takaisin. Koitoksesta sininen nauha ja palautetta tuli tuomarin kohtaamisesta aiheutuvasta arkailusta jota treenattava. Tietysti, mutta pikkuhiljaa.
Pikainen koiran vaihdos ja Ruusun kanssa kehään jossa meitä jo odotettiinkin. Ruusu-neiti toimi taas hienosti, mutta tälläkertaa emme olleet niin hyvin yhteydessä toisiimme ja katsekontakti hävisi heti seisotuksen jälkeen ja neiti pyöritteli kävellen eteenpäin. Yritin kaapia hieman huomiota ja välillä sain katsekontaktin koiraan. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja pääsimme Ruusun kanssa pöydälle jossa tutkittiin ja kopeoitiin, vanhana konkarina kaikki sujui vallanmainiosti ja saimme punaisen nauhan. Punaisten kehässä meidät pudotettiin heti ensimmäisenä pois mikä hieman ihmetytti, mutta ei sitä aina voita ja ollaan tyytyväisiä päivän ainoaan sijoittuneeseemme jonka koitos jäi minulle hieman arvoitukseksi sillä näin vain sinisten nuhojen kehästä loppuosan.


Puffe sijoittui sinisten neljänneksi(SIN4) ja pakko olla vaan pojasta ylpeä vaikka kaiken mitä näin kehästä oli aika koomista ja melkein tikahduin nauruun kun näin Puffen karkaavan pannastaan peräti kolme kertaa peräkkäin! Kun minulla oli Ellin kanssa sinisten nauhojen kehä Puffen päälle ei Puffe saanut näyttelyremmiä joten äiti esitteli pojan kaulapannassaan josta se helposti pääsee riuhtaisemaan itsensä irti ja niinhän siinä kävi. Puffe päätti viimeisellä kävely kierroksella lähteä kehästä.
''You guys can stay, imma go home''
Tuomareitakin hieman nauratti ja sijoittivat karkulaisen neljänneksi ja palkinnolle päästyään Puffe karkasi uudestaan ja äiti juoksi sen perässä kunnes se tuli takaisin ja parivaljakko meni hetkeksi seisomaan palkinnollensa sen keräten ja lähtien kehästä kunnes juuri kehästä päästyään  Puffe teki sen taas. Onneksi nyt kukaan ei tainnut edes tajuta kun Puffe juoksi suoraan majoittautumis nurkkaamme. Oli se vaan aika koomista!
Puffen mielestä komeus kuuluu vaan perheellensä
Kävimme iltalenkillä vielä lauantaina koko karvaköörin kanssa ja naapurin koiratkin tulivat navetalta moikkaamaan uutta tuttavuutta, Ruusua joka ei oikein pitänyt tervehdyksestä. Ruusu istui takapuolensa maahan ja aivankuin se olisi katseellaan pyytänyt minulta apua.
Ensin ilmaantui Rilla joka on kuvissa valkea neiti ruskein täplin ja se innoissaan juoksi heti Ruusun takapuoleen kiinni. Ruusu murahti ja istahti kunnes Rilla jätti sen hetkeksi rauhaan tervehtien Puffea sekä Elliä. Kuvissa näkyy myöskin vanhempi lapinkoira Pörrö joka ilmaantui paikalle hetki Rillan saapumisen jälkeen ja sekin syöksyi tervehtimään Ruusua. Haisteluiden jälkeen pääsimme jatkamaan kuitenkin matkaamme kolmen koplana ja pääsimme kotiin asti.

Auta, pliis. Tää ei oo kivaa
Mitä täällä tapahtuu!?
Onko teidän ystävänne karanneet näyttelyissä?

torstai 7. toukokuuta 2015

15. Kun äiti astui kehään


Oltiin taas mätsäröimässä koko karvakorva porukalla, mutta tälläkertaa ei satanut joten saatiin kameralla kuviakin muistoksi. Äitikin päätti ryhtyä handlaajaksi ja esitteli hienosti Puffen & Ellin kehässä. Hieman jännitystä huomattavissa äidissä oli ennen kehää kun oli todella hiljainen ja mietteliään näköinen ja koirat pomppivat ympäriinsä jaloissa. Hyvin on äiti ottanut mallia muista ja varmaan minustakin kehässä kun osasi hyvin käsitellä ja ohjata koiria.
Hyvä aloitus oli äidille hieman pienemmät mätsärit kun paikalla oli ehkä maximissaan 50koirakkoa? Mätsärit olivat tiistaina Rautalammella vanhan koulun pihassa kahden kehän varoissa. Hyvin järkätyt ja hyvä vauhti kehien etenemisessä, ei tarvittu odotella kauaa missään vaiheessa mikä oli hyvä Ellinkin puolesta joka oli ihan rättiväsynyt kun lähdimme pois.


Luonnollisesti meidän koirista ensimmäisenä kuontaloaan pääsi esittelemään Elli joka sai sinisen nauhan koitoksestaan. Punaisen nauhan olisi saanut jos tuomarin tarkastus olisi mennyt paremmin, mutta jotenkin neiti on alkanut hirveästi jännittämään tuomarien kosketus ja lähellä olo. Häntä alhaalla ei meinattu mennä tuomarin luokse vaikka kuinka yritettiin olla mukavia. Varmaankin se hampaiden tarkastus ja vieraan ihmisen kosketus on syypäänä tähän kun Ellillä oli yläkulmurien poisto tosiaan ja senjälkeen on hampaita jumpattu päivittäin ja suuhun katsomisesta on tullut inhottava kokemus. Aiemmissa mätsäreissä ennen hampaidenpoistoa Elli käyttäytyi mallikkaasti ja antoi vilkaista rakennetta ja hampaita ehkä hieman murahtaen, mutta nyt siitä on tullut säikky ja epäluuloinen.

Jännitys iski
On mielestäni hyvä vain harjoitella tarmokkaasti vieraan ihmisen kosketusta sekä läsnäoloa positiivisin merkein eikä vain ainoastaan mätsäreissä, mutta äitikin saa mökilleen harvemmin vieraita jotka voisivat koiria näprätä. Näyttelyharjoituksiin tässä joudutaan pian jos neidin asenne ei muutu jos virallisiin näyttelyihin meinataan lähteä. Pentuhan se teitysti on ja siltä ei voi odottaa tai pyytää liikaa ettei neiti turhaudu ja siitä tulisi ilkeä vieraita kohtaan. Treeniä, treeniä & treeniä!

Ellin esityksien jälkeen olikin jännät paikat kun Puffe ja Ruusu olivat vastakkain kehässä. Nappasin kameran poikaystävälleni joka tuli mukaan marisemaan tylsyydestä ja kertomaan miten haluaa mäyräkoiran jostain kumman syystä kun ympärillä pyöri ainakin 5kyseistä rotua.
Puffe esittäytyi mallikkaasti äidin kanssa vaikka harjoitukset kehän ulkopuolella tuottivat paljon istuntaa ja turhautumista. Saa olla Puffesta erittäin ylpeä kun se on oppinut kolmen mätsäröinnin ohessa jo tavoille!
Ruusun kanssa me pidettiin vaan hauskaa ja tehtiin mitä pyydettiin. Pidin katsekontakia kokoajan neidin kanssa ja kehuin sitä äänellä paljon ja jätin makupalat vasta loppuun vaikka Ruusu ei makupaloja tarvitsisi kehässä ollenkaan, onhan se senverran kokenut yksilö. Tuomarin annettiin koskea ja tutkia hienosti ja sitten käveltiin ympyrää hetken kunnes mentiin odottamaan sivummalle seisomaan kun oli Puffen vuoro olla tuomaroitavana.

Pölyhuiskat

Puffe osasi kyllä seistä hienosti ja kulkea äidin vieressä ilman hätäilyjä. Tuomarin kosketus hieman jänskätti mutta annettiin tutkia hyvin ja katsoa hampaat sun muut jonkajälkeen kaksikko lähti kävelemään ja taas huomasi miten hyvin äidillä ja Puffella homma toimii yhdessä. Minun kanssa Puffe etsii vain äitiä ja on hätähousu, mutta ymmärtäähän tuon kun herralla sattuu olemaan aika paha eroahdistus.
Tuomari lykkäsi minulle ja Ruusulle punaisen nauhan ja Puffelle sinisen, mutta täällä mätsäreissä sillä ei ollut suurempaa merkitystä koska punaiset ja siniset olivat loppujenlopuksi samassa kehässä vielä kertaalleen josta valittiin parhaat. Koirakkoja ei ollut niin paljon niin tämä ratkaisu oli sinäänsä hyvä ja palkintojakaan ei tainnut olla tarpeeksi palkita erikseen punaisia ja sinisiä.


Nauhakehässä meitä seisotettiin aluksi siihen asti että kaikki olivat saapuneet kehään ja sitten vain kierrettiin ympyrää josta meidän nakattiin Ruusun kanssa ensin seisotukseen ja siitä sitten meidän taakse kolme muuta ja sittempä vasta tajusin, että me olimmekin ykkösiä kun saimme ruusukkeen käteen, meitä kehuttiin ja onniteltiin ykkössijasta sekä käskettiin vielä BIS kehään.
BIS kehä alkoi sitten heti kun isot aikuiset olivat valmiita ja tälläkertaa kehässä ei ollut kuin kolme koiraa koska yksi koira oli ykkönen JH(Junior handler) sekä isoissa aikuisissa. Minua & Ruusua ''vastassa'' oli siis kaksi ykköspalkintoa saanut Suomenpystykorva sekä Shetlanninlammaskoiran pentu.
Best In Show
 Normaaliin tapaan seisottiin ja kierrettiin kehää ympäri kerran josta sitten taas seisottiin ja odotettiin mitä tuomarit päättävät. Yllätykseksi olimme oikeassa järjestyksessä ilmestyneet kehään eli suomenpystykorva tuli ykköseksi, me toiseksi ja pentu kolmanneksi.
Tuomarit perustelivat valintansa näin:
Hyvä nuoret käsittelijät ja hyvin käyttäytyvät koirat joista oli vaikea valita. Kriteereinä ensimmäiselle sijalle oli kaksi ykkössijaa joka vei voiton Ruusu kleinistä.
Tämänpäivän 'saalis' oli hyvä kaikinpuolin ja tulokset on lisätty taas koirien omille välisivuille. Puffe on kehittynyt huimasti sekä tietysti Elli, mutta neidin kanssa täytyy harjoitella käsittelyä ja Puffen kanssa hieman vielä malttia jotta homma olisi niinsanotusti täydellistä.

Ruusu PUN1 - BIS2
Seuraavaksi suuntaamme Kuopioon kevät mätsäreihin ensi lauantaina(09.05)