perjantai 24. heinäkuuta 2015

36. Match Show, Kuopio 19.07.2015


Punainen päivä, siis hyvällä tavalla! Saa olla taas koirista ylpeä ja mielissään kun kaikki saivat punaisen tittelin kehissään. Palkinnoille ei päästy, mutta eipä se juuri harmitakkaan niinkuin ei pidäkkään. Mätsäreihin mennään hyvällä fiiliksellä ja Ellille kaikki harjoitus on hyvästä, sillä ensiviikon... ENSIVIIKON sunnuntaina on eka KV! Ai kamala kun aika lentää!
Olemme ainakin varautuneet ja 26.päivä olisi Joroisissa vielä yhdet mätsärit joihin olemme menossa ja toivonmukaan minä nyt pääsen mukaan, sillä kyyditykset ovat hieman hakusessa ja täytyy kysellä hevosille hoitaja lauantai-illaksi ja su-aamuksi.

Tässä paremmat kuvat meidän kopasta. HUIKEEN HINEE?

Palataampa nyt vielä sinne viime sunnuntaihin ja Kuopion mätsäri fiiliksiin. Saavuin paikanpäälle Ruusun ja Ellin kanssa ystävän kyydissä ja näimme parkkeeratessamme mamman joka oli juuri itsekkin tullut paikanpäälle. Kurvautimme mamman auton viereen ja kävimme ilmoittamassa doget.
Ilmoittautumisten jälkeen koirat pisulle ennen kehiä. Kun Ellin päästi autosta ulos se ryntäsi heti vinkuen ilosta mamman syliin. Ihmekkös kun oli yli viikon hänestä erossa. Voi sitä ihanaa ilon määrää!

Jonkun aikaa jouduimme odottelemaan kehiämme mikä hieman ärsytti ja minulla oli kamala pelko että kehät ovat päällekkäin. Elli oli PP12(pp=pienet pennut), Ruusu PA16(pa=pienet aikuiset) ja Puffe PA17!
Pentujen ja pienten aikuisten kehät kulkivat tiuhaan ja mikä pahinta, samaa rataa! Onni onnettomuudessa kun kerkesin näyttämään Ellin kuitenkin ensin rauhassa ja siitä juostiin kolmos kehän viereen odottamaan Ruusun ja Puffen vuoroa. Minä nimittäin esitin kaikki kolme tälläkertaa yksin joten kiirettä piti, huhhuh.

Ellin kehä meni hyvin vaikka ihan muutama laukka-askel tulikin, mutta se pöytä.. Voi että miten HIENOSTI se meni. Hieman neitiä jännitti minkä näki suoraan, mutta taas sanoin tuomarille, että ronskisti vaan hampaat kun on ollut kammokausi. Hampaat näytettiin ja rakenne tutkittiin eikä yhtään murinaa tai vikinää. Sitten vielä seisottiinkin hienosti pöydällä katsellen namipalaa sormissani.

Katselimme hetken, että meneekö pentujen punaisten kehä Ruusun ja Puffen kehien päälle mutta taas kerkesin esittämään Elli-neidin ensin ja siitä juoksujalkaa taas kolmoskehään ja lennossa Ruusun kanssa näytille.

Ruusu ei ole ollut nyt oikein kiinnostunut näistä hommista minkä ymmärtää kun on kuitenkin jo 6vuotta näitä harrastanut niin alkaa jo kiinnostuskiikarit hautautua sinne takapihan puolelle. Hienosti mummeliini kuitenkin minun mielikseni jaksoi vaikka välillä istahdettiinkin.

Ruusun jälkeen olikin sitten Puhvelin vuoro ja puuhkapylly oli sitä mieltä että NOUP.

Kamala häslä ja vain ehkä sekuntin murto-osan se malttoi seistä sekä ravata ilman ongelmia. En voi koiraa syyttääkään, se on vain sen luonne ja hermostunuthan se on kun on paljon koiria ympärillä ja inhottava naru kaulassa.

Puffelle tulisi ostaa leveämpi remmi jotta se toimisi paremmin. Ohut nirharemmi ei ole pojan mieleen. Oli herra kuitenkin punaisen tittelin arvoinen!


Tähän loppuun vielä videota päivästä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti