50. Pop-pop-poppoo!

Mitäkö kuuluu?
Noh, kaikkea mahdollista. Poppoo on taas koossa mamman luona. Kuvaus sessioita uuteen ulkoasuun emme vielä voineet toteuttaa surkeiden sattumusten takia. Kyytini nukkui koko päivän!
Mutta tosiaan, minä olen nyt Ruusun ja kissojen kanssa muuttamassa Kuopioon ja Ruusu meni muuton ajaksi taas mamman hoiviin ja veimme sen sinne 23päivä. Neiti tulee takaisin kotiin kunhan tavarat ovat paikoillaan suurimmalta osin.
Puffen iki aikainen korvatulehdus on hellittämässä ja keskustelimme mamman kanssa, että aloitamme tosiaankin Puffelle ja Ruusulle jonkinmoisen nivelille hyvän lisän ruokintaan. Vielä emme ole päättäneet, että mitä mutta eiköhän sekin selviä pian kun laitamme päämme yhteen ja nappaamme mielestämme parhaimman vaihtoehdon tai sitten molemmille erilaista ja katsotaan tuloksia. Ruusulle listan kärjessä on vahvasti Chia De Gracian MSM jauhe. Pitänee mammalle ehdotella näitä erilaisia vaihtoehtoja jotta hän saa valita sen parhaan Puffelle, mutta pojullekkin suosittelen vahvasti samaa tuotetta.

Ruusun hoitoon vienti ei jäänyt pelkäksi koiran luovutukseksi taikka kahvitteluksi. Mamma pisti minut töihin ja puhdistin Ellin ja Puffen korvat sekä leikkasin Ellin kynnet kondikseen. Sekä harjasin kakkaisen takamuksen selväksi. Voi kiitos mamma! Koirille hoitojen jälkeen namipalaset ja itselle kahvia naamaan ja sittempä taas menoksi. Ruusu jäi katsomaan ovea kun lähdin pois ja kamala ikävä iski tuota ihanaa, hassua koiraa kohtaan. Kyllä se pärjää ja saa hyvää hoitoa. On se vaan kurjaa vaikka näin teen sentakia ettei neiti stressaantuisi tai olisi jaloissa muuttolaatikoita kantaessa.

Elli nakupetteri on alkanut kasvattaa taas turkkiaan pikkuhiljaa ja voimme alkaa miettiä näyttelyitä ja sertien metsästystä. Mammalle terkkuja, että neidiltä kaulapantaa pois että kauluskarva suapi kasvaa rauhassa.
Suunnitelmina sekä haaveina Koillis Sawo Show 2016 Tuusniemellä nyt helmikuussa ja maaliskuussa Lappeenranta Dog Show. Korvan takana myös Oulu KV, Kuopion ryhmänäyttely, Kuopio sawo show yms. Katsellaan minne päästään tulemaan!

Olen tässä miettinyt tehdä kysymyspostauksen jonnekkin väliin, mutta päätinkin jättää sen vähän myöhemmälle. Yritän saada koulutus postauksia valmiiksi tässä kunhan taas kerkeää niitä viimeistelemään ja lisäämään materiaalia. Agility postauksiakin alkaa toivonmukaan pian tulemaan kunhan liityn KPSH'hn eli Kuopion Palvelus- ja seurakoira harrastajiin ja Elli tulee kyläilemään reenien merkeissä.

49. Pakkasukon lahja

Kaunis aamu saapui, -20'C pakkasta. Noin 10senttiä puuterista pakkaslunta. Kävin vaille yhdeksän lähi siwasta kahvimaitoa viimeisillä rahoillani. Join aamukahvit ja katselin vieressä höyryävää ja hilluvaa koiraa. Otin Ruusu-koiran ja pienestä mielijohteesta kamerani mukaan ja lähdimme ulos. Kiperä pakkanen tuntui naamassani ja hengitykseni huurusti huksiani ja kaulahuivini. Ruusu nosteli tassujaan kylmästä, olisi aika töppösten. Neidin kuono ja rinnus huurtuivat harmaaksi ja siitä valkeaksi kuuraparraksi. Aurinko pastoi ja teki lumesta kauniin, säkenöivän kristallimeren.

Kiitos pakkasukko, sinä teit aamusta kauniin.

48. Kurkimäellä varpaat jäässä

Vuosi on vaihtunut, ilotulitukset katseltu ja kellon tikittäessä seuraavaan vuoteen on huolet unohtuneet ja aloitamme vuoden 2016 hymyssä suin!
Me olemme kerenneet käydä poppoon kanssa jo vuoden ensimmäisissä mätsäreissä. Suuntasimme 2.päivä Lauantaina KPSH ry'n järjestämiin mätsäreihin Kurkimäkeen, Viiksi-Areenalle heti aamutuimaan. Päivää kaunisti kirpeä pakkanen ja kaunis, hento pakkaslumi joka leijaili tanssahdellen pienessä tuulessa maahan.

Me olimme olleet Ruusun kanssa Kuopiossa muutaman päivän ja äiti tuli hakemaan meidät matkaan juna-asemalta. Kun avasin auton takaoven hyppäsi syliini kaksi karvapalloa, Elli ja Puffe. Hännät heiluen, tuhisten ja hieman ulistenkin ne tervehtivät minua ja kun Ruusu hyppäsi takapenkille tervehtivät he toisiaan iloisina. Hyppäsin etupenkille ja äiti painoi kaasua, lähdimme koitokselle koko poppoon kanssa pitkästäaikaa. Oli mukavaa kun kaikki oli koossa, mamma, minä, Puffe, Ruusu ja Elli. Ei tämän parempaa poppoota olekkaan!

Viiksi-Areenalle saavuttaessamme kello tikitti ja suuntasimme ilmoittautumaan missä meitä sekoitti Ruusun ja Puffen iät. Ensin ilmoitimme Ellin pieniin aikuisiin ja kun aloin kertomaan Ruusun tietoja mamma tokaisi;

-''Siis tämä menee veteraaneihin''

--''No eihän kun Ruusu on vielä 6! Helmikuussa 7.''

-''Oliko niin että Puffe on vanhempi?''

--''Siis öö..''

Siinä sitten hetki sekoittelimme ajatuksia ja ilmoituspisteen kirjuritkin naurahtivat. Ilmoitimme Ruusun aikuisiin ja äiti laittoi Puffen veteraaneihin. Siinä jälkikäteen kävimme kuitenkin vaihtamassa Puffen pieniin aikuisiin koska sekin oli vielä 6v. sillä herra on syntynyt Syyskuussa 2009 ja on Ruusua nuorempi. Hölmö mamma!

Odottelu kävi areenalla aika inhottavaksi pakkasen takia joka tunki jopa areenan sisätiloihin. Hytisimme ja tärisimme kun odottelimme kehiemme alkua. Kävimme koirien kanssa reenikierroksilla vapaammalla alueella ja katselimme josko Puffekin vielä muistaisi homman. Katsoin myös oliko Ruusu neiti laukka tuulella taas niinkuin muutamana edellisenä mätsäri päivinä. Hieman laukkailua ja muuten se kulki hyvin kuitenkin. Elli muisti homman ja meni super hyvin. Puffea jänskätti ja istui aina kun piti seistä, juoksi ja ryntäili mutta malttoi hyvin, toistaiseksi.

Elli-Nonparelli oli ensimmäinen meidän poppoosta kehässä ja neiti veti super hyvin, antoi katsoa hampaat mukisematta, kulki hyvin ja ryhdikkäästi ja sai punaisen nauhan. Sitten äkkiä koiran vaihto Ruusuun joka oli harmillisesti Puffen kanssa samaan aikaan kehässä kun mamma kävi tosiaan vaihtamassa Puffen veteraaneista aikuisiin eikä ajatellut katsoa etteikö olla samaan aikaan kehän puolella. Noh, kaikki hyvin ja kehään!
Ruusu oli hyvin innoissaan taskussa olevista makupaloista ja hyppi minua vasten mutta malttoi seistä hienosti ja jopa ravata. Katselin kävellessämme Puffen suoritusta ja se oli aika lennokkaalla päällä, mammakin naurahti tuomarillemme, että on taas niin kiire pojalla. Tuomari antoi ihanalle Puhvelille punaisen nauhan ja Ruusulle täten sinisen. Super hienoin suorituksin etiäppäin ja kun olimme viimeinen pari jäin Ruusun kanssa vielä sinisten kehään suoraan mikä meni tosi hienosti. Tälläkertaa Ruusu ei vaan malttanut ravata tai seistä kunnolla. Mummo-koiran mielestä nämä hommat on jo käyty eikä jaksais enää keskittyä. Pääsimme kuitenkin hienosti sinisten toiselle sijalle. Niin hieno tyttö!

Sitten taas kehän loputtua koiran vaihto Elliin ja Ruusu koppaan siksi aikaa tuhisemaan. Elli neiti lennähti mukaani innoissaan ja loisti taas kehässä hienosti, Puffen rinnalla. Kehä järjestys oli sinäänsä huono kun Puffe meni mamman kanssa minun ja Ellin edessä niin Elli oli tietty juoksemassa Puffea kiinni, mutta hyvin se malttoi tipsutella vierelläni kun juttelin sille paljon ja kehuin hyvästä suorituksesta aina kun se malttoi. Seisomisessa ei taas ollut mitään ongelmia kun neiti tapitti kauniilla ruskeilla nappisilmillään minua ja tuhisi tyytyväisenä.
Tuomari tiputteli koiria taas pikkuhiljaa pois, myös Puffe ja mamma jättivät leikin kesken viidentenä. Minä ja Elli jäimme neljän parhaan joukkoon ja jännitimme viimeisellä kävelykierroksella hirmuisesti kun jäljellä olimme me ja ystävämme Heidi ja koiransa Jade. Kova kamppailu ja tuomari päätti meidät voittajiksi. Elli hyppi innoissaan minua vasten kun kehuin sitä hyvästä suorituksesta ja haimme palkintomme.

Sitten jouduimmekin neidin takia palelemaan vielä vähän lisää areenalla kun ihmiset tekivät lähtöä ja pakkanen kiri vielä alemmas kun ihmisten ja koirien tuottama lämpö katosi. Olisi tehnyt mieli jo lähteä ja jättää BIS kehä väliin, mutta onneksi ei jätetty. Vaikka odotus oli taas inhottavaa kylmissään ja varpaat jäässä sekä Elliäkin alkoi hieman jo väsyttämään, oli se sen arvoista.
Kehässä sattui ja tapahtui, kiertelimme seisoimme ja kaartelimme vähän lisää. Elli näytti niin väsyneeltä ja silmätkin luppasivat välillä kun juttelin sille paljon ja yritin saada neidin piristymään ja suurinpiirtein tungin neidille makupaloja suuhun että mielenkiinto ei katoaisi. Onneksi kehä ei kestänyt pitkään kuitenkaan, ihan Ellin puolesta olen kiitollinen tästä vaikka itsekkin kyllä olin väsynyt ja hytisin kylmästä.
Tuomarit pudottelivat koiria paljon ja sitten jäljelle jäi 6parasta. Kiersimme kehää vielä muutaman kierroksen taputuksien kera. Tuomarit supisivat ja tekivät päätöksensä, veivät tulokset kuuluttajalle ja sieltä kuulimme tulokset. Vierestämme lähti koiria palkintosijoillensa ja Ellikin tipahti jo istumaan ja annoin sen istua sillä se oli sen ansainnut hienosta koitoksesta. Sitten kuulin kuuluttajan sanovan että me tulimme neljännelle sijalle, tipahdin kyykkyyn ja rapsuttelin sekä kehuin hirmuisesti hienoa Elliä ja menimme palkintomme luokse. Näin sitten kun mamma riensi ottamaan kuvia ja tiputti puhelimensakkin areenan lattialle. Pyysin häntä sitten hakemaan minun puhelimeni ja nappaamaan kuvia, koska kamera ei ollut nyt mukana mitä harmittelen suuresti, mutta puhelinkuvatkin kelpaavat muistoksi ja mitä muistoihin tulee, mamma innostui tuosta koiran kokoisesta pokaalista!

Vuoden ensimmäiseksi Match Showksi tämä meni super hyvin. Tässä taas näitä päiviä jotka voivat venyä, mutta eipä se koskaan haittaa. Tämä harrastus on kyllä niin mukavaa touhua ja parhaimpien koirien kanssa tietty. Nämäkin leikkimieliset näyttelyt on kivoja vaihteluita ja saapahan Elli neiti kokemusta taas lisää seuraaviin virallisiin mitä tässä jo hikipäässä suunnitellaan. Ellin karvankasvua odotellessa.

Olen tässä tuumaillut jo jonkin aikaa, että Ruusulle ja Puffellekkin pitäisi aloittaa jokin nivelille soveltuva ravintolisän syöttö pikkuhiljaa. Ruusunmarjaa, Joint Buddya tai msm-jauhetta olen miettinyt, että tilaan Chia De Gracialta mistä meidän chian-siemenetkin ovat. Mitä teillä on koirillanne edesauttamaan niveliä?