82. Ei siitä toko koiraa tule

Olen yrittänyt sheipata seuraamista, istumista ja seisomista, sekä saada sen ymmärtämään, että maahankin voi mennä. Mutta se on vain NIIN kiinni ruoassa, ettei tästä parempaa tule. Ainakaan vielä. Olemme harjoitelleet Ruusun kanssa irtautumista, jättämistä sekä malttia, mutta mikään ei saa tätä koiraa irti eväistä. Kontaktikin on puolitiessään, aina tuijotetaan herkku taskua tai kättä.
Näyttelykoira on aina näyttelykoira? No ei ole! En hyväksy sitä. Tästä tulee vielä joku päivä hyvä koira.

(linkki videoon)

Onko teillä muilla fiksummilla ihmisillä antaa meille vinkkejä?

81. Kakka juttu

Viime viikko onkin mennyt koiran terveyttä tarkastellessa. Kävimme 11.-13. päivä Leppävirran puolella juhlimassa isoveljeni synttäreitä sekä morjestamassa Mammaa, Puffea ja Elliä. Ruusu nappasi matkalla pöpön ja päätti ripuloida heti ensimmäisenä pe-la välisenä yönä, joka jatkui koko viikonlopun läpi. Kakkaa tihkuva koira oli muuten normaali, joten en painoikut sen enempää, jospa se vain ressasi. Lauantaina kävimme isommalla porukalla Mamman luona ja Ruusu jäi Ellin sekä Puffen luokse yöksi hoitoon, ettei se olisi juhlaporukan jaloissa. Mamma ihastui ajatuksesta; ripuloiva koira, mutta pärjäsi sen kanssa kuitenkin hyvin.
Seuraavana päivänä kävimme valoisan aikaan noutamassa Ruusua ja samalla yritin kuvata koiria joulukalenteria varten, mutta ei siitä tullut paljoa mitään kun Elli ja Puffe olivat kunnon hätähousuja sekä Ruusu oli selvästi sairas. Kuvistakin tuli sumuisia sekä pelkkää pikseli mössöä, johtuen huonoista kameran asetuksista, mutta niillä mentiin. Toivonmukaan käymme Leppävirralla vielä ensikuussa jossain vaiheessa niin saisin kunnon kuvia poppoosta. Ruusua ei viitsinyt palelluttaa ulkona tai pyytää enempää niin huonovointisena. Huomasimme pihalla ollessamme, että Ruusu oli oksentanut aamuruokansakin ulos ja Mamma ei ollut sitä huomannut aiemmin.

Pyllypesun jälkeen alkoi kotimatka mikä meni erityisen hyvin. Ruusu nukkui koko matkan, vaikkakin kovaäänisesti tuhisten ja maaten pienen pienellä kippuralla. Onneksi matka meni nopeasti ja pääsimme kotiin nukkumaan. Ulkona kävimme vielä Ruusun kanssa kolmelta aamuyöllä kun se osasi tulla pyytämään. Ise otin nopeasti vain kylpytakin päälleni, koiralle ei pantaa, vaan suoraan ulos. Ruusu juoksi rappuset alas ja oven auettua suoraan lumipenkkaan istumaan. Sisälle tultiin hetken päästä ja suoraan suihkuun. Uloste oli keltaista ja erittäin vetistä. Hälytyskellot soivat ja etsin suoraan internetistä apuja samalla kun kuivateltiin koiran kanssa hetki vessassa.

Yö meni hyvin vaikka aamulla olohuoneesta löytyikin lahja. Pieni ruskea köntti täynnä limaa. Keitin Ruusulle pienen määrän riisiä ja tarjosin sitä neidille joka upposi hetkessä. Koira oli ollut nyt syömättä 24 tuntia joten en odottanut heti mitään reaktiota riisiin. Aamulenkillä mitään ei tullut koirasta ulos, paitsi tietty pissit. Päivällä tuli taas ripuli, mutta siinä oli kiinteääkin tavaraa. Illalla ei tullut ollenkaan taas kakkosta. Ruusu joi normaalisti ja oli muuten normaali oma itsensä. Hieman apea se oli ollut, mutta pikkuhiljaa pirteys palasi.

Ruusu söi kaksi päivää riisiä vain aamulla ja illalla se ei saanut mitään. Pienen palan annoin sille banaania joka toi meille taas kolmantena päivänä aamulla yllätyksen olohuoneeseen. Enemmän kiinteämpi tavara tuli aina joka kerralla ja se oli kuin onnenpäivä vaikka se löytyikin aina lattialta. Ulos neiti ei tehnyt mitään.

Neljäntenä päivänä koitti maailman paras päivä.
Päätin sinä aamuna vaihtaa ruoan nappuloihin ja raakaan jauhelihaan. Ruusu odotti innolla aamuruokaansa, melkein kuola poskella. Olihan rapiseva pussi aina hyvä vaihtoehto, vai mitä? Lenkillä tapahtuikin ihmeitä. ''Se kakkasi!'' Kuului lenkkipolulta kello seitsemän aamulla, kun koira kyykistyi ja pyöräytti normaalin pökäleen. Vielä ei kuitenkaan oltu selvillä vesillä, sillä siitä alkoikin noin 30 tunnin ummetus. Voi luoja!

Kuudentena päivänä Ruusu oli täysin normaali, iloinen ja possumainen itsensä. Ruoka hävisi kupista sekunnissa ja se röhisi kiitokset ateriasta. Aamu lenkillä mitään ei taas tipunut ja päivä lenkillä olin soittamassa jo eläinlääkäriin kunnes neiti alkoi etsiä kakka paikkaa kierrellen ja välillä istuen. Jes! Sieltä se terve uloste taas tipahti.

Onneksi koitoksemme oli niillä eväillä ohi ja Ruusu teki normaalisti seuraavina päivinä ulosteensa ja oli terve. Kamala viikko takana ja nyt minusta tuntuu tyhmältä kirjoittaa tänne näitä kakka juttuja, mutta nämähä kuuluvat koiran arkeen ja ovat tärkeitä asioita.
Koiran ripulointiin tulee reagoida nopeasti ja oikealla tavalla. Isokin koira kuihtuu hyvin nopeasti. Riisi ei ole paras vaihtoehto, mutta meillä ei ollut muuta tähän hätään. Mineraaleja suositellaan lisäämään veteen ja niitä saa apteekista, mutta kun tilipussi näyttää nollaa on se hankalaa. Jos Ruusu olisi ripuloinut yhtään enempää, enemmän nestemäistä tavaraa tai olisi lopettanut juomisen olisin sen kiikuttanut suoraan eläinlääkäriin mitään rahatilannetta kyselemättä.
Selvisimme säikähdyksellä ja olemme siitä onnellisia.

80. Hädässä ystävän apu on hienoo

Olen tässä miettinyt hevosblogini Joulukalenteria tehdessäni, että mitäs jos tehtäisiin tännekkin puolelle ihan oma kalenteri. Aloin sitten tuumasta toimeen ja postauksia on kertynyt varastoon 21 kappaletta. Etsinnässä on vielä siis 3 luukkua sinne sun tänne kalenteria ja tässä kaipailisin teidän apujanne, mitä haluaisitte nähdä kalenterilta?

Luukkujen sisältöä en tietenkään voi teille kertoa, mutta kertokaa te, mitä keksitte niin minä etsin sieltä lisää ideoita ja täytän nämä viimeisetkin luukut niin päästää Joulukuussa toteuttamaan blogin ihka ensimmäistä joulukalenteria.

PIKA KUULUMISET;
Ensilumi on satanut Jyväskylään ja Ruusu on saanut pikku-pakkasista energiaa. Ostimme taas Musti&Mirri myymälästä tiistaina uuden raksu pussin ja pysyimme vielä samassa merkissä ja kohderyhmässä. Ruusuhan syö tällähetkellä siis Pure naturalin senior raksuja missä on lammasta ja jänistä. Tämä on osoittautunut hyväksi meille pidemmälläkin kaavalla. Neidin paino pysyy melko hyvin kontrollissa vaikka vielä ylipainoakin löytyy. Juuri oikeaa mittasuhdetta emme ole vielä löytäneet, mutta kyllä sekin jonkun nurkan takaa vielä löytyy.

Elli täytti tasan 2 vuotta 27. päivä Lokakuuta ja mamma juhlisti sitä koirien kanssa maksalaatikko kakulla ja kahdella nakki ''kynttilällä''.

Mitäs minulle, noh. Minä pääsin nyt oikeaan työelämään ja tänään oli toinen virallinen työpäiväni. Olen nyt siis M&J Dynastain pyhelinmyynnissä töissä. Pakko myöntää ettei idyllisin vaihtoehto ja saa nähdä miten pitkään siellä jaksan olla, mutta nyt tuntuu ainakin vielä kivalle hommalle. Sain tänään kolme ensimmäistä kauppaakin tehtyä.
Kamerankin kanssa olen kerennyt kikklailla, sain ladattua kameraani ihan uuden ohjelman. Canon EOS M on mahtava kamera mihin löysin todella kattavan lisäohjelman minkä pystyi helposti ladata muistikortin kautta kameraa. Nyt päästään pikkuhiljaa parempien kuvienkin maailmaan.

Tälläkertaa ei ole muuta kerrottavaa taikka näytettävää. Jättäkää klenterin luukku ehdotukset kommentteihin niin minä käyn ne läpi ja valikoin parhaat mukaan!

79. Blogi arvonnan voittaja

Meillä oli käynnissä blogi arvonta melkein kuukauden ajan ja osallistujia saatiin 17kpl.
Arpakone on arponut kaikkien osallistujien kesken yhden voittajan. Olisi ollut mukava laittaa arvontaan isommillekkin koirille sopiva paketti, mutta tälläkertaa mentiin näin. Ehkä ensikerralla saisin kasaan paremman palkinnon mikä sopii kaiken kokoisille koirille.

Ihana punainen paketti lähtee nyt uudelle omistajalleen ja  F.B.I hupparin voitti siis jessimoilanen@gmail.com, ONNEA!
Voittaja saa s-postia parin päivän sisään.