117. Kaikki ei olekkaan aina niin kirkasta

Sellaista se elämä välillä on, potkii persiiseen ja urakalla. Ellillä on asiat hieman huonommin kuin osasi kuvitellakkaan, mutta nyt on saatu selkoa muutamiin arkisiin koiran askareisiin.
Elli on pennusta pitäen ollut huono hyppäämään sohville ja sängyille, mistä ajatteli silloin, että pieni koira joka ei ole kehittynyt tarpeeksi suorittaakseen moisia hyppyjä. Vanhemmiten kun neiti kasvoi ongelma hyppimisestä on kuitenkin jäänyt koiralle päälle. Mietimme Mamman kanssa jos Ellillä on huono hahmotuskyky jonka seurauksena se ei vaan uskalla hypätä sohvalle tai yöksi viereen nukkumaan.

Miksi ongelma olisi silmissä? Koska koira juoksee, kävelee ja liikkuu muuten todella hyvin. Jopa viimekesän agility kurssilla koira nautti hyppimisestä ja ohjaajakaan ei nähnyt koirassa mitään muuta kun innokkuuden harrastukseen. Ellin silmä refleksit ovat olleet sillointällöin hitaat, mutta muuten normaalit ja koira kuitenkin välillä hyppii sohvalle ja kömpii rullatun maton kautta sänkyyn.

Ongelma löytyi kuitenkin koiran polvista. Käytimme Ellin virallisissa polvi- ja silmätutkimuksissa kun Imatran eläinklinikalta saapui eläinlääkäri Vaajakosken Musti & Mirri myymälään tekemään joukkotarkastuksia 17. päivä.

Saavuimme myymälään vähän vaille viisi ja avustaja saapui laittamaan koiralle silmätipat silmätarkastusta varten jonka jälkeen odottelimme kymmenisen minuuttia ennen tarkas huoneeseen menemistä. Huone oli pieni ja pimeä, siellä mahtui juuri ja juuri kääntymään koira sylissä ympäri.
Elli nostettiin pöydälle lääkärin pyynnöstä joka nappasi koiran polvet käsiinsä heti sanoen

''Sehän pamahti.''

Ihmettelin, että mikä pamahti, mutta sain asian selville kun eläinlääkäri katsoi minua silmiin ja kertoi polvilumpion olevan luksaatiossa ulkosyrjällä, polvilumpion kuoppa oli olematon ja polvi naksahti heti paikoiltaan kun koiven nosti koukkuun. Kauhistuin ja en saanut sanaa suustani, tuijotin vain lääkäriä joka jatkoi puhumista avustajalleen jotta hän kirjaisi tietokoneelleen 3/3. Ei tämä voi olla totta.

Koira käännettiin ympäri silmätarkastusta varten ja minä seisoin ihan hiljaa koiraa kiinni pitäen kun lääkäri tutki Ellin silmät rauhallisissa merkeissä välillä jotain höpisten avustajalleen.

''Laitappa paperiin sitten mid kolometoista ja ei muuta.''

Siis mikä kolmetoista? Ihmettelin hiljaa paikallani katsoen kysyvästi lääkäriä vihdoin saaden suomenkielisen vastauksen. Oikeassa yläluomessa ylimääräinen karva eli diagnoosina lievä Distichiasis / Ektooppinen cilia. Huokaisin vähän helpotuksesta(yleisesti ylim. ripset eivät aiheuta ongelmia ja ovat melko yleisiä) heti iskien kysymyksiä koiran polvista. Miten, miksi, jne. Eläinlääkäri puhui hiljaa ja osa puheesta meni ohitse, mutta tämä selittäisi paljon ja toisi lisähuolta koiran ikääntyessä.

Kasvattajalle pamautin heti facebookissa viestiä tuloksista ja soitin tietty Mammalle. Muutaman tunnin olin pienessä shokissa ja mietin koiran tilaa melko vakavasti. Paino on pudonnut nyt hyvin puoli kiloa, mutta vielä täytyisi saada kaksinkertainen määrä putoamaan ja melko nopeasti ettei se rasita polvia. Elli on syönyt Ruusun kanssa MSM jauhetta, sillä ajattelin, ettei siitä haittaakaan olisi.

Hypyt ja agility jäävät historiaan, ei enää eikä varmaan ikinä. Elliä ei tulla käyttämään jalostukseen, mutta mietimme vielä hakevamme toisen lääkärin lausunnon polvista, oli siitä hyötyä tai ei. Viimeinen SERTi on hakusessa tälle kesälle kasvattajan pyynnöstä vaikka siitäkään ei kamalammin enää Ellille hyötyä ole, mutta olisipa neiti sentään valio.

Tulevaisuus näyttää harmaalle jos totta puhutaan, mutta autamme ja hoidamme Elliä miten parhaaksi näemme. Näyttelyharrastus ei tähän kuitenkaan kaadu, onhan minulla Ruusu jonka kanssa lähdemme veteraani luokkiin ja tietysti käymme mätsäreissä minkä kerkeämme. Ellin tilan ollessa tämä, on uuden perheenjäsenen hankkiminen kirkkaampana ajatuksena pääkopassa.

Postauksen kuvat on otettu Tampereen reissulta minne lähdimme heti Ellin tutkimusten jälkeen. Reissun tarkoituksena oli käydä juhlimassa appiukon syntymäpäiviä ja sukuloida rauhassa. Koirat olivat innoissaan kun saivat juosta vapaana omakotitalon pihalla järven rannalla. Vaikka paikan päällä oli taas kaksi isompaa whippettiä mitkä ärsyttivät Elliä ja pelottivat Ruusua, olivat koirat silti melko tyytyväisiä reissuun. Koirat kävivät kanssamme saunassakin lauantaina juhlien jälkeen.
Kotiin palasimme sunnuntai iltana ja kissat odottivat meitä heti oven takana. Elli syöksyi nuoremman kissan kimppuun ikäänkuin kertoen, että oli ikävä. Hetken ne siinä telmivät kunnes koko porukka hiljentyi unten maille iltapalan jälkeen.