124. Ensimmäinen oire

Viimeisinä viikkoinaan kun Elli neiti oli meillä hoidossa sille kehittyi omituinen tapa pidättää omia tarpeitaan viimetippaan sekä kun hätä vihdoin pääsi ulos oli koira todella vaikean näköinen. Hyvä jos saimme pissin siltä ulos kolme kertaa päivässä. Päätin informoida Mammaa asiasta ja soittelin myös lähi eläinlääkärin kanssa.

Niin siinä vaan sitten kävi, että päädyimme Ellin kanssa eläinlääkärin vastaanotolle kauhistelemaan mitä koirasta löytyisi. Aikamme oli klo 11:15 ja meidän oli kerättävä pissanäyte Elliltä ennen lääkäriin menoa mikä osoittautui vaikeaksi, kesällä piti Ruusulta kerätä näyte mikä ei onnistunut ennen kuin saimme lääkäriltä saunakauhan ja pissiäkään ei saatu kun pari tippaa mistä juuri ja juuri näki tulehdusarvot. Nyt Ellin kanssa kävi hieman paremmin ja sain sopivan määrän aamulenkillä napattua mehukatti purkista tehtyyn äyskäriin ja siitä lasipurkkiin.

Lekurille kävelimme Ellin kanssa sen vaivaisen 2.5km ja saavuimme vastaanotolle tasan maissa jolloin jouduimme odottelemaan jonkun aikaa aulassa ennen kuin pääsimme toimenpide huoneeseen kertomaan ongelmistamme tarkemmin.
Lääkäri kokeili Ellin mahaa ja koira ulahti rakkoon koskiessa ja ell määräsi meidät röntgeniin suorilta tein sillä ei löytänyt käsillä tunnustellen muuta.

Röntgen kuvastakaan ei löytynyt mitään hälyttävää paitsi ulostetta ja kaasua suolessa. Peräsuolen takana oli myös haalea varjo mikä ultrattiin, ettei se olisi kohtu. Ultrassa ei löytynyt kohtua tai mitään muutakaan mikä varjon olisi luonut suolen taakse.
Kerroin sitten lääkärillemme Ellin polvista minkä tämäkin näki röntgen kuvasta, että eivät ne hyvätkään ole. Päätimme kokeilla kipulääkitystä jos omituinen pidättely sekä vaikean näköinen ulostus asento johtuisikin polvista.
Saimme kymmenen päivän kuurin ja lääkäri kehotti vähentämään liikuntaa. Meidän oli hankala miettiä mistä vähennämme, sillä käymme about kolme kertaa lenkillä mitkä eivät pituudeltaan ole kummoisia. Päätin, että Elli kannetaan portaat alas ja ylös, sillä asummehan kolmannessa kerroksessa.

Video Ellin mielipiteestä ultraäänessä käytettävään geeliin;

(linkki videoon)

Oireet alkoivat hävitä heti seuraavana päivänä kipulääkityksen aloituksesta. Kipulääke annettiin aina iltaruoan yhteydessä klo 21-22 jolloin lääke otettiin 24h välein kuten eläinlääkäri kehotti. Pissipaikka löytyi suoraan ensimmäisen heinäpläntin viereen ja melkein suorilta tein neiti vetäisi myös kakkos hädän allensa pusikkoon. Pieni hymyhän siitä tuli kun koira ei jäykistynyt ja kaikki näytti jo paremmalta.

Nyt kipulääkekuuria on jäljellä kolme päivää joista huolehtii enoni jonka luokse veimme Ellin sunnuntaina jotta neiti pääsee taas Mamman luo kotiin. Olihan neiti meillä kolme kuukautta ''hoidossa''. Nyt vaan meillä on kamala ikävä tuota pikku räähkää joka nukkui vieressämme, tökki märällä nenänpäällänsä pohkeeseen pyytäen huomiota ja ärisi joka aamu minut hereille.

Nyt on vaan toivottava että polvet eivät oireilisi enempää ja Ellin ei tarvitsisi loppuelämäänsä popsia kipulääkkeitä. Liikunta jää vielä vähemmälle ja ruoka-annokset hoidetaan vielä kuntoon. Elli painoi lääkärissä tasan 5kg, eli neiti on laihtunut, mutta vielä jos saisimme siltä tiputettua puolisen kiloa olisi sekin polvien kannalta aina parempi.