sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Luukku 24



Tassujen Taikaa poppoo toivottaa ihastuttavaa joulua ja toiveikasta uutta vuotta 2018!

Viimevuoden kalenterin kanssa meinasi tulla harmaita hiuksia, mutta voinen sanoa että tämän vuoden kalenteri teki ne harmaat hiukset.
Ensinnäkin, piparit ovat täysin kotitekoisia taikinasta lähtien ja niiden tekemiseen menee normaalisti kaksi päivää. Elli vieraili luonamme rajallisen ajan joten aika täytyi käyttää hyväksi kaikella mahdollisella tavalla.

Toisin kuitenkin kävi. Täytyi aina odottaa apukäsiä, taikka olit itse töissä. Sillointällöin koko homma unohtui. Jokunen kerta meni koiria kuivatellessa kokopäivän, kiitos kuuluu suomen sääolosuhteille. Heti kunnon, kauniin ensilumen tultua tuli nukuttua iltahämärään saakka kun vihdoin sai nukkua pitkään. Seuraavana päivänä lumi oli sulanut. Toisella lumisateella lähdettiin pihalle heti, joulukorttikuvat kasassa 27.pv, mutta itse kalenteri hukassa. O-ou!
Kalenteri kuvaukset aloitettiin vihdoin 28.pv ja siis marraskuuta. Kiirettä piti, mutta nyt se on tehty. Kiitos kaikille...

Tässä teille vielä lopuksi pieni, lyhyt, ytimekäs ''behind the scenes'' of joulukalenteri 2017;

 
Terävyys?
Mikä se sellainen on?

perjantai 22. joulukuuta 2017

Luukku 23

''Missä voisi köllötellä, joulun taikaa ihmetellä?''




Kuvissa vuonna 1967 valmistettu antiikkinen desing tuoli nimeltä pastillituoli, jonka suunnitteli Eero Aarnio. Tälläinen tuoli maksaa nykypäivänä 1500€ uutena, mutta vanhemmat ovat arvokkaampia. Eero Aarnio voitti American Industrial Desing Awardin vuonna 1968 pastilli- sekä pallotuolilla. Tuolit saivat myös tunnustusta The New York Timesissa, jonka mukaan tuoleissa on ''mukavimmat mahdolliset muodot, jotka voivat kannatella ihmiskehoa''.

Luukku 22

''Tallikoiran elämää''
by Ruusu                                       

Ruusu maneesissa, kakkaa metsästämässä
Emäntäni harrastaa isoja neljijalkaisia meidän lisäksi, siis hevosia. Hevoset ovat isoja, kiinnostavia mutta melko pelottavia otuksia, mutta minä rakastan niiden kakkaa! Äiskä ottaa minut joskus tallille mukaan. Silloin kun hänellä oli oma hevonen, pääsin aina mukaan, ihan aina. Sain kesällä kulkea pyörän korissa tallille, juosta siellä vapaana, jahdata tallin kanoja ja syödä kakka kikkareita, niitä on kiva metsästää ruohikosta sillä välin kun emäntä hoitelee hevosia. Olen hyvin tarkkaavainen ratsastuksen ohjaaja, katson aina mitä tyttö tekee hevosen kanssa, joskus jahtaan niitä, että menisivät kovempaa. Joskus taas tarkastelen kauempaa, jos he menevät liian kovaa. Komennan myös välillä, että minuakin täytyy helliä.


Kyllä minäkin olen hevosella ratsastanut. Aivan kuten äiskäkin, todisteena kuvat kahdesta ratsustani. Ollaan kävelty, ravattu, mutten kuullemma saa vielä laukata kun en ole harjoitellut tarpeeksi. Olen tuon ruskean hevosen kydissä ollut kärryissäkin pienen lenkin.
Ei, ei minua pelottanut vaikka korkeat paikat aiheuttavatkin täristystä ja väristystä. Hevosten kanssa on minulla sopimus; Minä saan enemmän porkkanaa!

porkkanaa porkkanaa porkkanaaporkkanaaporkkanaaaaa
Tyttäreni Elli on myös päässyt hevoshommiin. Alku vuodesta hän oli päivystämässä äiskän tallipäivää ja on tuo ruskea hevonenkin hälle tuttu pentuudestaan. Mokomakin ärinäpussi kun piti sillekkin murista, äristä ja haukkua heti ensi tapaamisella. Kyllä nyt täytyy toiseen tutustua ennen tuomitsemista! Hän kyllä välillä kävi päälle jos äiskä ei ollut välissä...
Mökkimme naapurissa asustelee ravihevosia ja ne kyllä ovat tuttuja kakkakikkareita myöten. Niillä voi herkutella ja niissä voi kylpeä. Emme ymmärrä miksi aina pitää huutaa ja kieltää, ettekö ymmärrä mitä kaikkea niillä voi tehdä?




Muistoja tallilta




Olen AINA kanssasi, äiskä

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Luukku 18

''Pihlajanmarjat''


''Jospa minä marjan saisin..''


''Kyllä sitä maiskuttaisin.''

''JAA KUN kaikki OOOIKEIN oisi, MUUKAVASTI...''


''Mitä? Mitään ole tehnyt minä en..''

Koiramessut 2017

Luukku 17
Oli taas se aika vuodesta kun koirakansa on puunattu viimeisen päälle ja kaikki suuntaavat kohti Helsingin messukeskusta. Niin myös mekin Ruusun kanssa! Ruusu välttyi suuremmilta trimmaus operaatioilta, sillä kehään emme tälläkertaa astuneet, vaan olimme esiintymässä.

Olimme viimevuonna agility näytöksessä, mutta paikanpäällä tajusin, että neidin aksa päivät ovat ohitse, ainakin suuremman väkijoukon edessä, sillä putkeen meno ei maitannut. Tänävuonna olimme houkutusten highway esityksessä mikä osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Kotitreeneissä R oli hidas ja epäluuloinen, mutta torstain treeneissä Ruusu yllätti juoksemalla suoraan luokseni houkutus kujan päähän.



Ensimmäiset harjoitus kerrat olivat hitaita, ''Onko pakko, olenko minä hyvä?''
Kun kaivoin vinkulelun sijaan namipussin neidin eteen ja rapistelin sitä, niin johan löytyi neidin elämässä uusi vaihde. Turbona perään! Hyvillä fiiliksillä joukkueen kanssa esitystä kohti.
Emme käyneet perjantaina messuilla, sillä teki mieli nukkua työviikon pölyt kehosta pois, jotta olisi lauantaina skarppina. Ruusu oli samaa mieltä ja kuorsasi pitkälle puoleen päivään.

Lauantaina suuntasimme messukeskukselle kahdentoista aikaan jotta kerkeisimme kierrellä, totutella paikkaan, meluun ja vilskeeseen mummeliinin kanssa. Kun esitys koitti, itselleni iski pieni jännitys, mutta onneksi Ruusu piristi iloisella asenteellaan sekä tuhinallaan.
Esityksessä oli kaksi kierrosta, ensin karsinta, sitten finaali. Me pääsimme finaali kierrokselle joukkueemme kanssa ja fiilis oli huipussaan. Vaikka hävisimmekin mittlön, ei hopee oo häpee! Varsinkaan kun taistelimme kahdesta sekuntista.
Yritin tässä messujen jälkeen kaivaa internetin syövereistä josko joku olisi kuvannut esitystämme mutta harmikseni en löytänyt vielä mitään kuin yhden kuvan mikä ei sopinut postaukseeni(pyh pah).
Esityksen jälkeen suljin Ruusun ronskisti koiraparkkiin häkkiin ja kävin tekemässä ostokset. Ostos kierroksella meni parikymmentä minuuttia ja Ruusun mielestä olin poissa taas pari vuotta. Heti kun menin koiraparkkiin, kuulin vinkunaa ja neiti yritti murtautua kopista ulos.
Kävimme katsomassa vielä koirakeilauksen ennen kuin lähdimme keskukselta isäni tykö lepäämään kolmen hujakoilla, Ruusu aivan rättiväsyneenä. Isäni pihaan päästyämme siinä heräsi taas normaali into, pömpiminen, tuhina sekä hyppiminen.



Sunnuntai, viimeinen messupäivä ja haikea fiilis. Olimme messukeskuksella valle yksitoista ja kiertelimme kuvailemassa ympäristöä hieman idea rikkaampana kamerasta. Kuvia tuli otettua enemmän mutta kuitenkin suurinosa oli omaan makuun todella tavallisia.
Kävimme katsomassa ennen esitystämme pallopaimennuksen mikä oli mukavaa katsottavaa ja mietin, että tulevan pennun kanssa lähdemme ehkä harrastamaan tätä itsekkin. Senverran hauskaa menoa oli esiintyjillä sekä koirilla.

Kun esityksemme taas koitti oli aika suunnata tapahtumakehään. Aktivoin Ruusua ennen omaa suoritustamme innostamalla sitä puhumalla kirkkaammalla äänellä ja tekemällä sen kanssa temppuja. Olimme viimeisenä lähdössä vastus joukkueemme kanssa ja jännitys tiivistyi. Olimme tosiaan aina toisena lähdössä joukkueessamme.
Ruusu päätti jäädä herkuttelemaan kujan alkupäähän herkulliselta tuoksuvalla luulla. En ilmeisesti 'ärsyttänyt' sitä tarpeeksi namipussilla jotta mielenkiinto olisi vain minussa. Joukkueemme sai aikasakkoa peinestä virheestä, mutta olimme silti taas toiseksi nopein joukkue. Finaali kierroksella ryhmämme ensimmäinen koira jäi herkuttelemaan samanlaisella luulla kuin Ruusu aiemmin. Johtaen meidät tappioon, mutta hei, tämähän onkin vain leikkiä ja yleisön viihdyttämistä. Itseäni ei harmittanut yhtään! Oli todella mukava joukkue, kokemus ja opin koirastani taas jotain uutta, ihanaa.



OSTOKSET:

  • 3 pss Hau Hau Champion herkkuja 5€ (Hau Hau Champion)
  • MSM Balans 10€ (Vitabalans Oy)
  • TopCanis talutin 10€ (Sonarc ry)
  • 2 pss Natures:menu 5€ (Musti & Mirri)
                                                YHT: 30€
Messutarjoukset pettivät tänä vuonna. Ei sinäänsä mitään erityistä tai huimia alennuksia, mutta kyllähän messuilta aina jotain tarttuu matkaan. Ostoslistalla oli mm. heijastinliivit/tms Ellille sekä Puffelle, uusi ruokakuppi Ruusulle, uusia treeninameja testiin.
Nameja tuli ostettua ja saatua houkutuksesta, mutta ei oikeastaan mitään 'uutta' mikä oli hakusessa. Kaikkea kivaa löytyi mutta hinnat olivat suolaisia tai ne jotkut kivat herkut sisälsivät viljoja. Harmi kun heijastinliivejä ei oikein löydy pitkäkarvaisille koirille mitkä oikeasti näkyisivät jonnekkin. Tarjolla oli todella kivan näköiset vilkkuvat ja ladattavat valjaat mutta ledi sattui juuri kauluskarvan alle joten siitä ei olisi mitään hyötyä.


Messupuolella oli aivan ihana kuvaus piste missä oli reki, joulukuusi ja tonttulakkeja. Ruusun kanssa päätimme vain kokeilla nopsaan tätä asetelmaa ennen kotimatkaa. Minulla oli isännän siskon kamera lainassa ja olin vielä ihan pihalla koko laitteesta, mutta ihan kiva tästäkin tuli.
Harmiksi objektiivi ei oikein sopinut messukeskukselle joten kuvia on vähän, mutta muistot elävät. Tämä reki kuvakin on tiivis vain sentakia kun en pystynyt peruuttamaan tarpeeksi, jotta koko kokonaisuus tulisi kuvaan. Mutta hei, tarkennus on kohdilaan!


Ensivuoden messuja odotellen!

torstai 14. joulukuuta 2017

Luukku 15

- ''Etteenpäi!'' 
Sanoi mummo lumessa




Kuvat on otettu Nikon D80 kameralla ja Nikkor 105mm objektiivillä

Luukku 14

Kymmenen kuvan haaste; Ideana on lisätä blogiin kymmenen erilaista kuvaa, joissa esiintyy koira/koiria. Haasteessa on annettu kymmenen teemasanaa, joista kuhunkin yhden kuvan tulee jollain lailla liittyä.
Tämä haaste on kiertänyt pitkään ja hartaasti melko monessa blogissa, joskus olen tämän tehnytkin mutta hevosblogiin. Nyt on aika tehdä tämä tänne joulukalenterin kunniaksi.
Nappaa haaste omaan blogiisi ja näytä millaiset kuvat sinä valitset!

HARRASTUS

ILO

LUOTTAMUS

KOIRAKAVERI

TAIDE

VAUHTI

IHMINEN

MUSTAVALKOINEN

HAUSKUUS

LELU

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Luukku 13

Oletteko jo huomanneet?
Ne liikkuvat hiljaa, piilossa.
Tutkivat, tarkkailevat sekä kirjoittavat muistiinpanoja.
Oletko kiltti vai tuhma?
He sen joulupukille kertovat.


Voit kuulla kulkusten kilinää, tossujen tipsutusta.
Toisinaan myös kielen lipaisuja nurkista,
jouluherkkuja perheen valmistellessa.
Valeasussaan he ovat näkymättömiä,
normaaleja eliöitä.

Mistäkö puhun?
Tontuista tietysti!


Tässä on meidän omat iki-ihanat tonttumme; Tonttu-Pii & Tonttu-Nuu
Tonttu-Pii osaa soluttautua ympäristöön paremmin kuin Tonttu-Nuu,
joka on jo hieman vanhuuden höpsähtänyt ja ei aina muista,
milloin täytyi heittää nuttu piiloon jotta salainen identiteetti ei paljastu.

Minkälaisia tonttuja siellä muualla maailmaa liikkuu?

maanantai 11. joulukuuta 2017