204. Hyvää joulua

203. Norway

Emme todellakaan jääneet norjaan asumaan, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Fiilikset varmaan huomaa kuvista, että miten ihanaa meidän reissullamme oli vaikka teltassa nukkuminen viikon verran, ei ollut kovin mukavaa, mutta todella valaisevaa sekä omalla tavallaan hienoa.

Tämän postauksen kirjoittaminen on jäänyt, unohtunut sekä meidän uudessa kiireisemmässä arjessa ei ole vaan yksinkertaisesti jäänyt aikaa blogille. Harmittaa, koska tykkään kirjoittaa ja on tätä ollut todella paljon ikävä. En osaa tulevasta sanoa, että miten aikaa blogille jää, sillä elämääni on tullut niin paljon uutta sisältöä, mutta jos pääsemme muuttamaan lähemmäksi työpaikkaani, sitten olisi taas hieman aina päivässä aikaa päivitellä meidän kuulumisia.

Norjan matkamme sujui kesällä todella hyvin ja saimme nauttia yhteisestä ajasta koirien kanssa meidän rakkaan harrastuksemme parissa. Harrastamme isännän kanssa kalastusta, isäntä tosin todella paljon enemmän kuin minä, mutta molemmat voisimme sanoa, että oli todella hieno sekä onnistunut reissu!
Olimme pääosin Skoganvarren alueella, koska Ivalossa autostamme alkoi kuulua ylimääräistä pauketta ja veikkasimme, että vetonivel olisi mennyt poikki. Arvoimme, että pääsemmekö me edes norjan puolelle. Onneksi pääsimme ja emme halunneet ottaa riskiä kulkea alkuperäistä suunnittelemaamme reittiä Skoganvarresta rannikkoa pitkin Ifjordiin ja sieltä Utsjoen kautta kotiin vaan päätimme Skoganvarren lomakylän ihanan pitäjän kanssa, että pyörimme tässä lähi ympäristössä, koska kala paikkoja löytyi kuitenkin todella hyvin läheltäkin. Onneksemme Skoganvarren pitäjä on suomalainen ja sattumoisin Sodankylästä kotoisin, missä meidän mökkimmekin on.

Koirat nauttivat vapaudesta ja pitkistä kävelyistä kun vaelsimme määränpäähän sekä etsimme hyvää leiriytymis paikkaa kalavesien ääreltä. Kävimme kaiken kaikkiaan neljässä eri paikassa minne saimme kävellä autolta aina muutamisen kilometriä, painavat rinkat selässämme.

Ihailimme vuoristoja, paikallista kulttuuria sekä kasvillisuutta. Näimme paljon mielenkiintoisia lintuja ja minä, ensikertalaisena pääsin opettelemaan teltta elämää olan takaa. Joskus nuorena tyttönä nukuin mökin pihassa teltassa serkun kanssa ja sitä ei todellakaan voinut verrata tähän reissuun alkuunkaan.
Ensinnäkin se kävely tiettyyn spottiin, leirin pystyttäminen eli teltan kasaus, nuotion teko ja ruokailu. Vain se kävely oli näistä tuttua, mutta sekin tehtiin muutama kiloa painavan rinkan kanssa, todella epätasaisessa maastossa rämpien ja kiipeillen korkeita seinämiä sekä varoen, ettet vain putoa mihinkään piilossa olevaan kuoppaan.
Täytyi vahtia vapaana juoksevia koiriakin, ettei pentu tyrki mummo koiraa kalliolta alas, saadessaan riekkumis hepuleita. Hippiellä oli suurimman osan remmi perässä jotta jos pennun höperö lähtisi juoksemaan täyttä häkää kapealla polulla, tehden rotkon reunalla äkki käännöksiä, sen saisi sitten kiinni.
Todella palkitseva tunne oli, kun isäntä ilmoitti, että olimme kohteessa ja aloitimme tarpeeksi tasaisen paikan etsimistä jonne pystyttäisimme leirin. Teltan ollessa pystyssä lähdimme kokeilemaan kala onnea. Isäntä sai perholla muutamia hienoja taimenia. Minä sain mato-ongella pari pientä poikasta koko matkan aikana mikä vähän harmitti, mutta kun matka oli kokonaisuudessaan niin upea, ei niukka kala saalis loppujenlopuksi haitannut yhtään.

Isäntä kävi kokeilemassa lohen kalastusta mistä ei mitään tälläkertaa irronnut vaan lohi joella pyörähtäminen jäi kivien keräilyksi sekä pomppivien lohien ihailuun. Hiemanhan se kismitti kun kalaa näki, muttei saanut. Onneksi tänne pääsee aina uudestaan!
Yritimme narrata myös meritaimenia, niitäkään saamatta. Postauksen ensimmäiset kuvat ovat meren rannalta mikä oli jumalattoman hieno paikka. Ruusu ja Hippie maistelivat myös merivettä, Ruusu taisi kyllä enemmänkin vaan kitata sitä ennen kun pääsimme väliin.
Koirien ensimmäinen telttailu koitui positiiviseksi yllätykseksi. Vielä sisäsiisteyttä opetteleva Hippie ei kertaakaan tehnyt telttaan mitään vaan osasi pyytää ulos istumalla oven vieressä katsoen hölmistyneenä pää kallellaan. Jos asiaa ei heti ymmärtänyt, tehtiin pari kierrosta jalkojen ja mahan päällä pomppien, että nyt on päästävä.
Yöt olivat viileitä, jotkut todella kylmiä. Muistaakseni joku yö asteet olivat jopa nollassa ja nappasimme koirat makuupusseihin kainaloon. Ruusulla oli välillä oikeasti vilu ja hän käpertyi petiinsä ihan pieneksi palloksi, joten olihan vanha rouva pakko ottaa lämpimään. Hippie osasi itse möngertää makuupussiin jos vilu iski. Muutoin Ruusu nukkui varpaiden päällä, pentu yleisesti ottaen ihan vaan jossain ruumiin osan päällä, olit sitten kyljelleen, mahalleen tai selälleen, koira oli jossain (naaman)päällä.

Viimeinen paikka missä olimme ja minne kävelimme pisimmän matkan, oli hienoin. Sieltä isäntä sai eniten taimenia ja koirat saivat myös omat kalat viimeisenä teltta iltana evääksi. Vaikka viimeinen ilta olikin sateinen sekä todella kylmä, oli päivä mitä mahtavin. Kävelimme ohutta joen vartta toista kilometriä kaarrellen ja kierrellen. Asetuimme muutaman isomman puron sekä kosken ala juoksulle missä olimme jonkun tovin. Yhtäkkiä isäntä kuiskaa vierestäni heijastuksen esto laseja silmiltänsä nostaen, että näki pohjassa, virran alla suuren kalan. Todella suuren, niin suuren ettei ollut koskaan sellaista taimenta nähnyt.
Minä en sitä uskonut ja nauroin vaan. Ihan varmasti, näitköhän unta? Yritin tirkistellä veden alle mutten mitään nähnyt. Isäntä häpeissään lähti hetkeksi ylävirtaan kahluu varusteillansa ja väitti puhuvansa totta.
Hetki vierähti ja hän palasi samaan paikkaan. Kohta kuului taas kuiskaus; Se on tuossa taas! Tule katsomaan!
Pyörittelin silmiäni, pomppasin kivelle mistä tämä kala pitäisi mukamasti nähdä. Isäntä tyrkkäsi lasit minulle ja minä katsoin. Suuni aukesi ja katsoin isäntää. Siellä se möllötti. Virran alla. Ehkä isoin näkemäni taimen.
Yritimme kaikkemme saadaksemme sen ylös. Perhot, vaaput, lipat, madot.. Mikään ei kelvannut ja päivä alkoi olla pitkällä, oli aika lähteä teltan kautta autolle. Puhuimme koko matkan teltalta autolle tästä kalasta, suuri mysteeri. Oliko se taimen, todella pitkälle vaeltanut lohi tai meritaimen. Tämä paikka jää mieleemme ja kyseinen kala kummittelee vieläkin takaraivossa.

Nukuimme viimeisen yön Norjassa pienessä vuokra mökissä Skoganvarressa, koska olimme jo todella uupuneita viikon kestäneestä telttailusta sekä kylmistä öistä. Kaasupoltinkin potkaisi tyhjää emmekä löytäneet uutta säiliötä joten meidän oli ikään kuin pakko ottaa mökki ennen suomeen paluuta. Kävimme myös paikallisesta pitseeriasta pitsat sekä pari ilta olutta juhlistaaksemme hienoa reissua.
Voitte uskoa, miten hyvältä lämmin mökki ja sänky tuntuu, kun olette nukkuneet kylmissänne ilmatäytettävällä patjalla kovalla maalla. Pitsa maistui taivaalliselle suurustettujen pussiruokien jälkeen. Pääsimme vieläpä kaiken kukkuraksi saunaan! Koirat olivat yhtä innoissaan mökistä kuin mekin ja ne nukahtivat saman tien kun tulimme saunasta. Ilta pissille eivät olisi jaksaneet edes lähteä. Ruusu vain nosti päänsä ylös ja tuhahti.

202. ROP + KP

Poppoomme on palannut Norjan reissultaan ja jatkaa taas ahkerasti blogiin rustaamista. Ennen kun hinkutan teille norjan hehkuista postausta päin naamaa, palataan toiseen iloiseen ja kehumisen arvoiseen asiaan, nimittäin Hippien ensimmäisiin virallisiin näyttelyihin!

Heinola KR 19.08.2018
Hippie oli paikan päällä super vaikka sää olikin sateinen. Kehä häyttäytyminen oli melko hyvä mutta kaipaa paljon harjoittelua, paikalla pysymiseen siis. Pöydällä se oli vähän jännittynyt, mutta kaikki meni hyvin ja hampaat näytettiin mukisematta sekä annettiin tuomarin tutkia rauhassa.
Päivä meni todella nopeasti ja tuntuu, että siitä on jo ikuisuus kun meidän pieni korvaeläin palkittiin ROP-junior & KPlla. Luitte oikein, rumakin koira voi olla ilmeisesti kaunis.
Lähdimme hakemaan kokemusta ja emme odottaneet muuta, kuin että jos saisimme edes sen EHn. Meillä kävi tuuri ja kun tajusin mitä tapahtui, tuli melkein itku. Odottelin arvostelu paperia pidätellen ilon kyyneliä halaten Hippietä innosta. On se kuitenkin, sittenkin, ehkä edes vähän hieno!

Yllä alkuperäinen arvostelu ja seuraavaksi epämääräinen suomennos jossa auttoi muutama perheenjäsen;


''Hyvä kokonaisuus. Vielä hyvin kapea/ohut kuono, pääasiassa leuka. Pyöreä kallo. Hyvin asettautuneet isot korvat. Todella hyvä selkä ja ylälinja. Jonkin verran alas asettunut häntä. Laiha rintakehä. Liikkuu pienin askelin. Tosi hyvä karvan laatu. Mukava temperamentti.''
Tuomarina Lindqvist Ambjöm, Ruotsi

Kotiin viemisiksi tuli siis super hyvä arvostelu, kaksi ruusuketta sekä pokaali. Seuraavana Seinäjoki!

201. Mysteeri paketti

Meille tuli alkuviikosta mysteeri paketti minkä äiskä toi postista. Minnuu hieman ihmetytti tämä iso, mutta kevyt laatikko. Ensimmäisen päivän laatikko seisoi olohuoneessa avaamattomana, koska äiskä sanoi, että kai meidän pitää joku juttu tähän teille lukijoille keksiä! Joten, eikun jännittämään ja arvailemaan mitä täältä löytyy eikös juu?
Se on jotain koiran kokoista sekä ainaskin siitä löytyy vihreetä.. Joko arvaat?

Paljastamme mysteeri paketin sisällön ensikuun alkupuolella, kunhan palaamme Norjan reissusta. Mulla on nyt oma passi ja pääsen rajan ylitse, paketin sisältö mukanani. Ruusu-mummollakin on passi ja hän tulee mukaan. Me nukutaan kuullemma teltassa ja kalastellaan kokonainen viikko! Tulee kivaa, tai niin ainakin isi kertoo.

Ette kuitenkaan arvaa mitä paketissani on. Lyön siitä vaikka vetoa! Hihhii!

200. HIPPIE 150 DAYS

On video tuokion aika, nimittäin nyt tulee se video, minkä piti olla jo kuukausi sitten tehtynä kun neiti täytti kuusi kuukautta. Oman elämäni sankarina olen tapellut kahden viikon verran kolmen eri antibiiootti kuurin kanssa joten mieli on ollut maassa, vatsa kuralla ja rampattu vastaanotolla. Nyt kaikki on tasaisempaa ja pääsin vihdoin, ilman kipuja, tekemään sen pahuksen kasvu videon Hippiestä.

Hippie on ollut meidän luonamme tasan 150 päivää. Video klippejä oli niin paljon, että jouduin lisäämään videossa olevaan musiikkiin yhden ylimääräisen kertosäkeen loppuun, koska en halunnut jättää mitään tärkeää pois. Jouduin kuitenkin luopumaan joistain ihanista videon pätkistä, koska tästä olisi tullut mielestäni aivan liian pitkä. Ehkä saatan tehdä myöhemmin Ruusu + Hippie videon miten he tutustuivat ja elelevät nykypäivänä sulassa sovussa, jos mielenkiintoinen musiikki sattuu eteen joka inspiroi.

Tältä videolta näkee enemmänkin pennun kasvun yhdeksän viikkoisesta pallerosta seitsemän kuukauden ikään. Teen myöhemmin erikseen temppu videoita kunhan Hippie kasvaa ja kehittyy.

(linkki videoon)

Kerro toki mielipiteesi videosta ja meille saa laittaa temppu ehdotuksia mitä hänelle voisi opettaa!

199. At the doctor's office

Kiirettä, myöhästelyä, ajan hukkaan heittämistä ja postauksien aloitus hankaluuksia. Tässä sitä taas ollaan, melkein kuukausi postauksessa kerrottavan päivän ajankohdasta myöhässä. Uutta? Ei.

Todella moni spitzin omistaja tietää tämän rodun hampaiden vaihdon niinsanotuista ongelmista. Puhun nyt kulmureista, kun ne eivät vaan millään irtoa. Todella suurella prosentilla on tämä ongelma ja niin on meidän perheemme jokaiselta spitziltä jouduttu poistamaan kulmurit eläinlääkärissä. Tämä ongelma kohtasi myös Hippien.

Näinkin hienosti pysyvät hampaat tulla tupsahtivat ja maito kulmurit eivät sitten liikahtaneetkaan. Yksi yläetu hampaistakin oli hyvin tiukasti kiinni kunnes sekin lähti onneksi pois juuri ennen eläinlääkäriin soittoa. Minä olen laittanut talteen kaikki löytämäni irto hampaat myöhempää käyttöä varten, jospa niistä korun saisi! Puffen kulmahampaista tehtiin minulle ja Mammalle korvakorut aikoinaan.

Maitohampaiden lähtö on hyvin tärkeää ja jos ne eivät näytä liikahtavan ja pysyvät hampaat kasvavat vääriin asentoihin voi se aiheuttaa myöhemmällä iällä ongelmia syömisen kanssa, myöskin purenta on tietysti hassun näköinen. Tupla hampaista tuli naapuristakin kommenttia, että ne näyttävät hurjalta ja pakko se oli myöntää, että pikku torahampaista oli oitis päästävä eroon.

Yllä näette ensimmäisessä kuvassa vielä tietämättömän korvaeläimen, että mitä sinä päivänä tapahtuisikaan. Seuraavassa kuvassa olimme odottelemassa omaa vuoroamme klinikan pihassa, itse hieman jännittyneenä itku kurkussa.
Niin kovasti olisin halunnut viedä Hippien hammasspesialistin hoiviin Oiva Eläinklinikalle, mutta heillä oli todella pitkät jonot ja itse lähtin hoitamaan tätä asiaa hieman myöhässä, joten soitimme Lempäälän pieneläinklinikalle jonne pääsimme hyvinkin nopeasti.

Klinikalla minua jännitti todella paljon, sillä tämä oli ensimmäinen ihan oman koiran hammas operaatio ja olin aivan yksin ilman minkäänalista tukea. Olin varmistanut Mammalta, että jos paniikki iskee voisin osittaa hänelle operaation aikana. Onneksi ei tarvinnut.
Odotus aikana kävimme pihalla, jotta Hippie saisi tehdä asiansa ennen toienpidettä. Täytimme myös hoitajan kanssa tietomme järjestelmään ja pääsimme toimenpide huoneeseen hyvin nopeasti.
Normaliin tapaan mitattiin paino ja lääkäri kuunteli keuhkot sekä sydämen. Kaikki oli hyvin, joten Hippie sai rauhoitus piikin ja kysyin lääkäriltä, että saisinko minäkin rauhoittavan koska jännitti niin paljon tämä tilanne. Onneksi lääkäri oli mukava ja tajusi huumorini ja nauroi.
Melkein välittömästi lattialle päästyään ja lääkärin lähdettyä huoneesta, alkoi pientä hirveästi unettamaan. Se kapusi syliini ja muuttui veltoksi mistä itselleni iski jonkinsortin paniikin laukeamis reaktio ja kyllä, itkin hieman. Samalla kun pentu nukahti, se murahti pidemmän matalan murahduksen mikä oli mielestäni hassua. Mutta katsokaa nyt miten pihalla voi pieni eläin olla..

Lääkäri palasi noin kymmenen minuutin kuluttua katsomaan meitä ja nosti Hippien pöydälle sylistäni, jotta pääsisi aloittamaan hampaiden poiston.
Klinikalla oli todella ihana henkilökunta ja olin todella kiitollinen kun minulta kysyttiin, että saako tassukarvoja ajaa että he saisivat kanyylin paremmin paikoilleen. Kerroin, että olemme menossa näyttelyihin, joten he eivät ajaneet karvoja jotta näyttelyssä ajeltu tassu ei aiheuttaisi suurempia katseita.

Vasemmalla näette uneliaan eläimen valmiina operaatioon, täysin tietämättömänä ja pihalla kaikesta tapahtuneesta ja tapahtuvasta.
Lääkäri kurkki suuhun ja sanoi aika arvioksi puolisen tuntia ja että voisin jäädä katsomaan tai mennä vaikka kahville. Päätin katsoa kanyylin laiton, sekä nukutuksen ja lähteä sitten hetkeksi toisaalle sillä en kamalasti halua nähdä kun eläintäni ronkitaan ja kun itselläni on niin huonot hampaat, tuli hieman huono olo ja muistoja hammaslääkäristä.
Kävin odotellessani pikaisesti kaupassa ostamassa koirille uuden tassupyyhkeen ja kun palasin klinikalle, ei mennyt aikaakaan kun pääsin katsomaan heräilevää pentua.
Laskua maksaessani keskustelimme lääkärin kanssa kipulääkityksestä, koska Hippien veljellä oli tullut ruiskusta allerginen reaktio, antoi lääkäri mukaamme vaan tabletteja. Ostin klinikalta myös lisää betadineä Norjan reissuamme ajatellen.
Kun pentu kuuli ääneni käytävästä se lähti horjuen kävelemään minua kohti hoitajan luota rauhoittuen paikoilleen, lysähtäen maahan kun tulin sen luokse. Odottelimme jonkun aikaa klinikalla, että Hippie heräilisi tähän maailmaan, jonka jälkeen pääsimme lähtemään kotiin. Rapsuttelin pentua jonkun tovin toimenpidehuoneen lattialla ja välillä se jaksoi nostaa päätänsä. Kun käytävästä kuului hoitajan ääni, nosti pentu päätänsä ja murisi.

Yllä kuva kotimatkasta autossa, sekä hyvin utelias kissa ystävä ihmettelemässä, että mitä duracell kaverille on käynyt. Hippiekin jaksoi hetken pitää päätä ylhäällä ja tervehtiä kissa ystäväänsä kunnes se vaipui takaisin uneen tuhisten omiaan.
Ruusu oli aivan ihmeissään tilanteesta ja kun tulimme kotiin, päästin sen pihalle, Hippie vielä sylissäni. Ruusu ei malttanut tehdä muuta, kun hyppiä vasten minua inisten ja ihmetellen pennun olotilaa. Menin kyykkyyn ja näytin Hippietä Ruusulle jotta he saisivat haistella, koska Hippiekin hieman havahtui toisen huolestuneesta ininästä. Ruusu nuoli pennun naamaa häntä heiluen, korvat luimussa.
Menimme sisälle, laskin Hippien olohuoneen lattialle ja mummokoira oli niinkin huolissaan, ettei päästänyt pentua silmistään vaan kyttäsi tilannetta ensin kauempaa kunnes meni hoitamaan pentua aivan sen viereen. Ihana Nuu-Nuu!

Yllä pahamaiset maitohampaat. Yksi hammas oli tiukemmassa kuin muut, johtuen sulamattomasta, pidemmästä juuresta. Onneksi hampaat lähtivät kuitenkin todella nätisti, niin lääkäri ainakin sanoi. Neljä kulmuria, kaikki muut hampaat olivat vaihtuneet. Röntgeniä ei tälläkertaa tarvittu ja säästyimme röntgen maksusta.
Muutaman tunnin jälkeen operaatiosta Hippie jaksoi jo kävellä omatoimisesti vesikupille joten annoin sille pientä välipalaa, koska se ei saanut aamulla aamuruokaa mikä oli taas niin väärin kun kaikki muut söivät mutta hän ei. Voi sitä huutoa ja ravaamista ympäri asuntoa.
Illemmalla kävimme ulkona pidemmän aikaa ja vaikka Hippie olikin vielä hyvin väsynyt, jaksoi se tehdä asiansa ja sisälle tultaessa se käpertyi nukkumaan aivan minuun kiinni, tuhisten.

Hammas operaation hinnaksi tuli 154,40€ sisältäen klinikkamaksun, tarvikkeet, toimenpiteen sekä lääkkeet. Betadine pullosta tuli vielä loppusummaan +10€, eli koko lasku oli 164,40€ mikä ei ollut todellakaan paha hinta.
Spesialistilla hinta olisi ollut satasen tai pari enemmän, mutta ei ainakaan harmita, koska toimenpide sujui hyvin, asiakaspalvelu oli mitä ihanin ja mikä tärkeintä, Hippie voi hyvin. Hampaat etsivät vielä paikkaansa, yläkulmurit ovat todella nätisti jo purennassa, mutta alahampaat iskevät vielä vähän yläikeneen ja toivon, että ne asettuvat pian paikoilleen.

Tähän loppuun vielä video kooste uneliaasta Hippiestä, sekä huolehtivasta Ruususta jonka kokosin puhelimen klipeistä jos joku nyt haluaa velton pennun nähdä.

(linkki videoon)

198. Vain elämää, ei sen enempää

Hyvää juhannusta kaikille, toivottaa Tassujen Taikaa poppoo! Kun tämä juhannus sää on näinkin perinteinen eli tuulta, sadetta ja räntää niin palataan parilla viikolla taaksepäin ja muistellaan sitä ihanaa helle aaltoa ennen kylmää keskikesän juhlaa.
Meinasin lähteä kaatosateeseen kuvaamaan juhannus kuvan koirista, mutten halunnut hienohelmoja kiusata vaikka olisihan se ollut hauska.

197. Apianlahden sillalla

Täältä Valkeakoskelta on löytynyt isännälle mieluisa kalastus paikka Apianlahdelta mistä hän pääsee narraamaan pöytään mm. kirjolohta! Paikka on pieni, mutta kala saalista on tullut ja me tyttöjen kanssa pääsimme myös matkaan mukaan eräänä kauniina päivänä. Tietysti minulla oli kamera mukana ja virralla oli todella ihastuttava vanha silta mihinkä koirat sopivat vallan hyvin mannekiineiksi. Yksi ihana yhteiskuva tuli niinsanotusti vahingossa otettua kun Hippie käveli ihanasti Ruusun viereen ja jopa pysyi hetken paikoillaan!

196. Valkeakoski

Elämää omakotitalossa järven rannalla, mikä sen parempaa kaupungissa elämisen jälkeen? Vaikeaa on varmaan palata syksyllä takaisin betoniviidakkoon. Nauttikaamme siis tämä kesä omasta rauhasta.

Muutimme Valkeakoskelle 19.05.2018 koirien ja kissojen kanssa. Isäntämme teki tämän mahdolliseksi kun hän sai töitä täältäpäin suomea ja hänen puoleltaan perhettä löytyi ihana, tuttu paikka missä voimme asua. Kyseinen paikka on ehkä joillekkin lukijoille tuttu aiemmista postauksistamme.

Hippielle ja kissoille paikka oli uusi, mutta kotiutumiseen ei mennyt kauaa ja pentu on oppinut pyytämään jo pihalle, aivan itse! Ruusu on ollut innoissaan vapaudesta, rauhasta ja tietysti omasta rannasta missä hän voi kahlailla niin paljon kuin haluaa.

Minulle itselleni tämä on ollut hermolomaa ja ehkä vähän kesälomakin kun jouduin lopettamaan työni Kuopiossa muuton takia. Uusia töitä olen kovasti täältä etsinyt mutta mikään ei ole vielä tärpännyt. Ehkä muutaman kuukauden työ ei ole kovin monelle palkan maksajalle mieleen.

Muutamme takaisin kuopioon elokuun lopulla samaan vanhaan asuntoomme, sillä maksamme siitä vuokraa. On kovaa pitää kahta asuntoa samaan aikaan sillä vuokra on korkea, mutta onneksi meidän ei tarvitse paljoa pulittaa kesä asunnostamme, ainakaan vielä. Kesän lopulla maksamme lämmitys ja sähkökulutuksen.
Olen ilmoittanut meidät Hippien kanssa kurssille, mutten voi sitä vielä varmaksi sanoa kun koirakoita otetaan mukaan vain viisi ja en ole saanut vielä tietoa, että pääsemmekö mukaan. Jos kyseisestä kurssista ei pian kuulu, kerkeän ehkä ilmoittaa meidät vielä toiseen paikkaan hieman erilaisemmalle kurssille. Jos jostain syystä emme täällä kerkeä harrastaa koti juttuja enempää, siirrän kurssi haaveet syksylle Kuopioon.