Kuopiossa järjestettiin taas match show ja tiedettävästi olimme touhussa mukana. Osallistuimme jopa kolmeen eri kehään nimittäin näissä mätsäreissä oli parikehä missä esitetään kaksi koiraa samaan aikaan. Mielestäni idea oli hauska ja olihan se pakko mennä kokeilemaan! Sovimme mamman kanssa että hakisimme Ellin taas lainaan, eihän parikehään voinut ilman toista koiraa mennä.
Päivä alkoi ihanasti auringon paisteessa pikku pakkasella. Tavoitteena oli kuvata kokonainen my day, mutta idea lensi harakoille jo heti aamusta kun unohdin kuvata ja olo oli viikonlopun mukainen töiden jälkeen, väsynyt, mutta pakko oli mätsäriin lähdettävä keikkumaan.
Suuntasimme Musti & Mirri areenalle vaille yksitoista, puoli tuntia ennen ensimmäisten kehien alkua jotta kerkesimme rauhoittua, ilmoittautua sekä käydä koirien kanssa pissalla. Paikanpäältä löytyi paljon tuttuja ja koira-armeijamme oli valtava. Ruusun edellinen omistaja ja Ellin, Magical Rose's kasvattaja oli myös kahden koiran voimin paikalla joista toinen oli Ellin isä Aimo. Aimo yritti tehdä kehien välissä tuttavuutta taas Ruusun kanssa, mutta arvattavasti Ruusua ei kiinnostanut pätkän vertaa ja antoi mielipiteensä hyvin selväksi innokkaalle sulhaselle.
Parikehä oli ensimmäinen koitoksemme ja mielestäni se meni hyvin ilman minkäänlaista harjoittelua. Olisi ehkä pitänyt harjoitella jo kotona vierekkäin kulkemista, Ellin kannalta. Ruusu ei piitannut kaverista vierellään, mutta Elli vaikutti olevan hieman hämillään. Seisominen oli hankalaa, Elli mokoma oli vinossa ja Ruusu meinasi istua. Pieniä askellaji virheitä tuli mummokoiralle mutta muuten koitos meni mallikkaasti vaikka emme sijoittuneetkaan. Tuomarin kommentti ''Ihastuttava ja iloinen yhdistelmä.''.
Ruusun kanssa kävimme veteraanikehässä ja Ellin kanssa tietty pienissä aikuisissa. Ruusun kehä meni super hyvin, neiti jopa heilutti häntäänsä mitä se ei ole koskaan tehnyt kanssani, ei ikinä. Meinasin turskahtaa itkuun kun se oli niin innoissaan. Tuomarikin sanoi ''Hänellä oli hauskaa!'' ja niin sillä oli. Pilke silmäkulmassa ja ihana, ihana häntä heilui vienosti. Sinisen nauhan kehässä pääsimme neljänsiksi ja olin ymmälläni. Meinasimpa taas itkeä, niin hieno mummokoira!
Ruusu lähti isin kanssa kotiin hetkeksi kun jäimme Ellin kanssa odottamaan pienten aikuisten kehää. Isi kuvasi nämä videot joten saamme häntä kiittää kun jaksoi näihin ''kissan ristiäisiin'' tulla mukaan, tosin hyvin vastenmielisen näköisenä, hah.
Pieniä aikuisia oli huima määrä, 32 kappaletta ja me olimme 14. joten odottelu oli pitkä ennen sekä jälkeen. Onneksi Elli osasi rauhoittua makaamaan välillä vaikka ihmettelikin kaikkea ja oli selvästi hieman stressaantunut.
Videota ei ole Ellin ensimmäisestä kehä kierroksesta kun isi oli Ruusun kanssa myöhässä, mutta ompahan loppu osa tallessa. Ellin stressi ja huoli katoavat aina kehään astuessa, se ikään kuin herää eloon, nauttii ja esittelee itseään ylväästi tassut koreasti liitäen. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä tapahtui se mitä en osannut odottaa, voitto. Siitä sitten liidimme best in show kehään missä sijoituimme yhdeksänneksi.
Ihan mahtava päivä ja koirat huipussa vireessä. Tästä on taas hyvä jatkaa sekä mietiskellä mihin näyttelyihin neidit ilmoitetaan sillä Ellillä on järkyttävä karvanlähtö. Mietimme ja tuumailemme Mamman kanssa jos lähtisimme valloittamaan etelä-suomen näyttelyitä, mahdollisuus on levittää reviiri Haminaan asti. Ruusun kanssa pidän matalampaa profiilia ja en välttämättä sitä ilmoita kuin yhteen näyttelyyn ennen helteitä taikka viimeistään syksyllä ellei sen turkki katoa. Neidin häntä on nimittäin mieletön. Seisottaessa hännän saa nenän päähän asti!
Eilen juhlittiin! Tupsuturkkia, mummeliinia, röhköpossua, nappisilmää, tihulaista, super tärkeää eliötä, eli pienen mustan karvaisen otuksen yhdeksää vuotta.
Sait kakun korean, pateeta, raejuustoa ja kissoille ei riittänyt edes lipaisua.
Ahmatti olet aina ollut ja tulet olemaan.
Niin ärsyttävä kun tuo olento onkin, on se aina sata kertaa ihanampi.
Suuret, koreat ja ällöt syntymäpäivä kuvat jäivät ottamatta, mutta ensivuonna kokeilemme uudestaan kun mittariin tulee pyöreitä lukemia.
Meidän perheellä ei tiedettävästi ole ollut koskaan kissanristiäisiä taikka vietetty koiran syntymäpäiviä, mutta tänä vuonna olemme pitäneet kissa Mei-Mein 4vuotis- sekä Ruusun 9vuotis syntymäpäivät. Perheen kesken. Kakkua sekä pieni paketti päivänsankarillemme.
Häilyvä muisto on Nekku lapinkoiran syntymäpäivä kakusta joskus nuoruus vuosina.
Itse en ole ennen eläimille mitään järjestänyt, mutta tämähän oli positiivinen yllätys ja täytyyhän heidän tuntea olonsa ainutlaatuiseksi(ihan niin kuin näin ei olisi joka päivä).
Kävimme juhlistamassa Ruusun syntymäpäivää jo viikkoa ennen kun suuntasimme jäälle. Mummeliini oli iloinen, onnensa kukkuloilla, kunnes iski vilu ja syliin oli päästävä.
Meille tulee Ruusun kanssa kohta taas vuosipäivä eteen! Nimittäin 26. päivä huhtikuuta vuonna 2015 sain tämän ihanan pörröisen tihulaisen kotiin ja päivääkään siitä en kadu.
Olet minulle tärkeä, korvaamaton. Teen mitä vain sinun eteesi, jotta sinulla oisi parempi olla. Olet minun kallein aarteeni päällä tämän maan.
Olen tässä hetken yrittänyt luoda jotain kivaa sekä iloista, nimittäin vuoden 2017 video kollaasia. Projekti aiheutti tuumailua musiikin puolelta, mikä on sopiva, tarpeeksi iloinen muttei niin vauhdikas. Yks kaks idea iski vessassa istuessa Ruusun tuijottaessa minua suoraan silmiin.
Video kollaasi ei ole paras, mutta olen suhteellisen tyytyväinen siihen. Olisin halunnut tehdä super hyper hyvän täynnä kaikkea kivaa efektiä sekä muuta, mutta läppärini ei tällähetkellä kykene överimpään tekeleeseen. Kunhan se on korjattu, taas, saan ehkä tehdä parempia videoita sillä tykkään tehdä näitä todella paljon ja harmittaa, että video klippejä ei ole toivotusti taikka toivotuista hetkistä.