11. Hyvää vappua kaikille!

Hauskaa Vappendaalia kaikille!
Me käytiin Ruusun kanssa vetämässä lumirallit aamulla kun yöllä oli satanut lunta

10. Oon puolivuotias, oppimaan innokas!

Sain nimen hauskimman - Elli
On paljon tehtävää,
uutta ja tärkeää,
puuhailee touhuissaan Elli.
Maailma muuttuu, niin minäkin,
oppaaksi mamman värväsin!
Vaikea varttua,
itkua parkua,
muistan myös iloita Elli,
Elli, Elli.
Oon ELLI
hi hihi hi
hei vain!

Pieni neitimme Elli on täyttänyt puolivuotta 28.04.2015!

Iloitkaamme ja toivottakaamme hänelle hyvää synttäriä ja tietysti myös ihanille veljille

MR's Eclectic(Popo) & MR's Ecuador(Hugo)

Pennut 6vk

Näin ihana puolivuotis synttärilahja oli neidille eläinlääkärissä käynti ja yläkulmureiden poisto. Kaikki meni hyvin ja hampaat on poissa sekä varmaankin tallessa, äiti sai neidille jumppa ohjeita hampaille jotta purenta ei menisi vinoon. Itse en ollut mukana kun oli muuta hommaa kotona. Ellin & Puffen näenkin seuraavankerran lauantaina Match Shown merkeissä.

09. Uusia ruusuja

Kirjaimellisesti uusia juttuja pukkaa. Ulkoasu on siis vauhtunut ja on mielestäni paljon tyylikkäämpi ja kivemman näköinen. Tuo ensimmäinen blogin ulkoasu oli ensin mieleen, mutta ehkä se oli liian 'täynnä' ja liian syksyinen ja nythän on kevät jumaleissön!
Nimikin vaihtui siinä hujauksessa ja tähän on siis kaksi syytä ja toisesta teille jo piipittelin aiemmin. Toinen syy on se, että laumaamme liittyi uusi karvakorva.

Vanha ulkoasu

Laumaamme liittyi Ellin äityli joka on musta kleinspitz narttu ''Ruusu'' ja virallisemmin Pienenpolun Lady Black Rose. Ruusunen ei ole pentu vaan jo 6vuotias koiruus jonka otimme nyt aluksi ''testiajoon'' 1-2kuukaudeksi ja jos kaikki sujuu hyvin saattaa siitä tulla meidän ihan oma dessukka. Neiti tuli siis minun ja avopuolisoni talouteen kolmen kissan seuraksi ja on asettunut jo aika hyvin taloksi, vielä ei ole varmaankaan koko luonne tullut esille kun on tietysti omituinen tilanne.
Me olemme iloisia ja Ruusukuin on tyytyväisen oloinen ja tulee toimeen meidän kanssa. Olemme antaneet neidin asettua rauhassa aloilleen ja kun se on tullut pytämään huomiota olemme sitä antaneet ja olemmekin jo saaneet mieheni kanssa paljon pusuja sekä hännän heilutuksia.

Neiti on hyvin rauhallinen tapaus, tai ainakin vielä! Saas tosiaan nähdä minkälainen siitä tulee kun se asettuu kunnolla meidän arkeen ja tottuu meihin. Kissat olivat kauhean ihmeissään uudesta tulokkaasta, mutta kynttä ei vilautettu ja Ruusu vain väisteli ja ei ollut huomaavinaankaan niitä.
Perso ruoalle tämä neiti on kuulemamme mukaan ja sen myös huomasi kyllä heti. Jos jossakin rapisi niin Ruusu tuli paikalle salaman lailla ja kun syöt omaa murkinaasi saat nopeasti kaverin vierellesi joka tapittaa mahdottoman suloisella katseellaan, anoen murusia.

Ruusustakin tuli nyt siis yksi blogin päätähdistä jota tulette näkemään hyvinkin paljon. Neidin kanssa aloitamme kotiutumisen jälkeen tempputreenit ja muuta mukavaa mielenvirkistystä. Saatamme kokeilla tokoa ja agilityä harraste mielessä jos yhteistyö alkaa sujua. Mätsäreissä kierretään ja korvan takana on tietysti Suonenjoen vappu-mätsärit 02.05 jonne äiti tuo Puffen & Ellin ja mietin että jos Ruusun kanssa sinne ilmoittautuisi. En liikaa suunnittele vielä mitään vaikka olenkin ihan tohkeissani, olen kinunnut avopuolisoltani koiraa pidemmän aikaa ja nyt sellainen meillä vihdoin on! Ihanaa :)

08. Palloilua

Löysimme Ellin kanssa mökin pihasta pienen oranssin pallon kun olimme ulkoilemassa ja Elli rakastui palloon heti, tai ainakin hetkellisesti. Ylpeänä neiti kanteli palloa ympäriinsä ja toi sen välillä minun luokseni, että heittäisin sen uudestaan kauemmas. Oli huvittavan näköistä kun se könysi pallon kanssa ja ei aina saanut sitä suuhunsa vaikka kuinka yritti. Pallon mokoma vaan vieri karkuun ja tomera neiti sen perässä vähän muristen.
Onni oli, että minulle sattui kamera mukaan juuri tällähetkellä kun löysimme Ellin kanssa uuden ilon aiheen. Vaikka tuona hetkenä napsin kuvia yli 50kpl onnistui niistä vain nämä kaksi, kun neiti juoksi ympäriinsä ja kameran kanssa ei kerennyt mukaan touhuun.

Onneksi sitten tajusin ottaa videonpätkää touhusta ja videon näette alhaalta. Ja jos video ei jostainsyystä toimi löytyy siihen linkki sen alta joka vie teidät YouTubeen.

Linkki videoon

07. Tassujen Taikaa

Heissan taas! Kerrompa teille hieman mietteitä ja asiaa uudistuksista. Mietin ja pohdin tuossa viime viikon, että ehkä tämä blogin nimi ''Neljällä tassulla, yhdellä sydämellä'' on liiankin yksittäinen ja ehkä liian pitkä nimi tälle blogille. Blogissahan on tällähetkellä kaksi koiraa ja nimi viittaa yhteen turrikkaan, joten nimi tulee vaihtumaan erilaiseksi, lyhyemmäksi ja mielestäni paremmaksi kuin nykyinen. Mutta osoite pysyy samana eli ''http://neljatassuayksisydan.blogspot.fi/'' joten te jotka ette ole rekisteröityneitä lukijoita, löydätte meidät vielä tulevaisuudessakin.
Tuleva nimi kukoistaa tämän tekstin otsikkona, ''Tassujen taikaa''. Mietin myös muita nimiä, mutta mikään ei oikein loksahtanut paikoilleen ja suurinosa on jo käytettyjä ennestään.

Ehdolla olivat nämä nimet
-Huiskuhännät
-Hupsis
-Hiljainen salaisuus
-Karvapuustit
-Pömpiäiset
-Pölyhuiskan tarinaa
-Risut & Ruusut
-Tassutellen
-Team Spitz
-Värilläkö väliä

Tämä nimi tulee vaihtumaan varmaankin parin viikon sisään kunhan saan kuva materiaalia sekä idean uutta banneriamme varten. Koko blogin ulkomuotokin saattaa muuttua jos oikein innostumalla innostun tekemään kaikki koodaukset uuteen uskoon.

Tämän kirjoituksen kuvat ovat tiputeltu tänne muutaman päivän ajalta eli tämä ei ole vain yhden päivän kuvasaldo ja tietysti jätin kuvia poiskin ettei tämä ole täynnä kuvia. En tiedä onko postaukset paremman näköisiä muutamalla tosi hyvällä kuvalla vai monella hyvällä. Ehkä juuri muutamalla tosihyvällä?
Olin mökillä tässä taas muutaman päivän touhuamassa hevosten ja koirien kanssa. Tietysti tein koirien kanssa ne perus rutiinit eli kävin niiden kanssa retkellä ja harjoittelimme temppuja sun muuta mukavaa. Harjaus ja kynsien leikkaus jäivät unholaan, mutten onneksi ole ainoa koirista huolta pitävä ihminen ja äiti kyllä pitää huolta rakkaista ystävistään.
Koirien kanssa touhutessa pidin taas kameraa visusti mukana, että saan tänne blogiin kuvia ja ehkä tuota uutta banneria sekä ulkoasua varten materiaalia. Pakko sanoa että näistä Puffen tanssimis kuvista sain idean uuteen nimeen, sillä onhan se aika taianomaista ja mukaansa tempaavaa tassuttelua, eikö totta?

Meillä, niinkuin kaikilla muillakin jotka ovat ottaneet uuden ja karvaisen perheenjäsenen on kinastelua vanhemman ja pennun välillä. Puffe oli viisi vuotta sitten uusi tulokas ja leikki pyllykärpästä meidän perheessä jo asuvalle lapinkoira neidille. Nekkua otti aina pähän kun Puffe könysi sen hännässä, kuonossa ja tassuissa joten komennusta ilmaantui jokapäivä, mutta pikkuhiljaa kinastelu muuttui ystävyydeksi. Ystävilläkin on joskus nahistelua esim. luusta tai herkuista ja ehkä jopa huomiostakin, mutta päivän päätteeksi köllähdetään toistensa viereen nukkumaan.
Puffe ja Elli tulevat nykypäivänä todellahyvin toimeen keskenään, päivään kuuluu leikkiä, nahistelua ja pussailua. Suurimmat raivokohtaukset johtuvat yleisemmin pihalla lojuavista luista tai dentastix puruluista. Raivopää on yleisesti Puffe joka aina Elli ärsyttääkseen ottaa luun ja vie sen jonnekkin ja menee hieman kauemmaksi vahtimaan sitä herkkupalaansa ja kun Elli kävelee nuuhkien sen luokse Puffe räjähtää ja murahtaa komentaen pientä neitiä joka menee häntäkoipien välissä pois. Huomaa että Puffe tekee tätä ihan huvikseen ja omaksi viihteeksi koska ne ilmeet mitä se pitää yllään samalla kun vahtii jotain herkkua kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Blääh, tääpäs on mun luu

 Elli yleisesti syö heti herkkunsa tai piilottaa sen jonnekkin mistä Puffe ei sitä hänen mielestään tajua löytää ja harvemmin niin käykään että herra löytää Ellin piilopaikat. Herra on istten ottanut huomioon että Ellin syötyä herkkunsa se tulee kräkkymään Puffen eväitä ja siitäpä tämä nahistelu ja Puffen ylimielinen tempaus on saanut alkunsa. Se on enemmänkin hauskaa kun vakavaa paitsi sitten jos Puffe ottaakin kovemmat otteet ja näykkäisee Elliä tai käy sen päälle. Onneksi näin ei ole käynyt ja Puffe ehkä ymmärtää että kyseessä on vasta pentu. Tässä odotellaankin sitä kun Elli kasvaa ja valtataistelu alkaa.

Mullapas on risu

Tässä odotellaan myös, että kasvaako tämä terhakka neiti rotumäritelmästään ylitse eli samanlaiseksi jättiläiseksi kuin Puffe. Elli on nyt ihannekoossa mikä on 26cm, mutta vielä se näyttää kasvavan hirmuista vauhtia. Toivonmukaan karva vaan kasvaa pituutta ja säkäkorkeus pysyisi rotumääritelmien sisäpuolella ettei Elliäkin travitse kirjauttaa Mittelspitziksi niinkuin Puffe joka on korkeudeltaan hurjat 34,5cm. Neidin korvat ovat hirmuisen kokoiset ja jalat pitkät, mutta on se kyllä aika pulla, eli siis läski. Neiti on kauhea syöppö ja haluaisi kokoajan vaan syödä, mutta ymmärtäähän tuon ruokahalun tässä iässä, muttakun maha vaan meinaa kasvaa ja paino nousta. Ei tuo pyöreys vielä mitään haittaa, mutta kunhan siitä sitten myöhemmin tulee solakampi neiti ja äiti muistaa hillitä ruokamäriä ja mummo herkkujen antamista.

On hyvää marjapuskan keppiä, omnom!

Ruoasta tuli mieleen neidin hampaat ja niiden vaihtuminen rautahampaiksi. Olemme vielä muutamaa hammasta vailla valmiit jotka eivät meinaa tippua ei sitten millään. Kulmahampaiden vaihto on ainakin tälle rodulle yleinen asia jotka saattaa venähtää pitkäksi ja hampaat saattavat jäädä tököttämään rautahampaiden vierelle ja näin purenta menee vinoon. Puffen kanssa jouduttiin menemään eläinlääkäriin ottamaan jopa viisi hammasta pois että saataisiin torahampaat pois. Oli aika härskin näköistä kun koira läähätti ja maitohampaat tököttivät kuin syöksyhampaat! Puffen purenta ei ole täydellinen, mutta se ei ole koiraa haitannut ja vikoja ei ole kuin milleissä joten ei hätiämitiä.
Ellillä on tosiaan enää yläkulmahampaat vaihdossa ja mokomat maidokkaat eivät meinaa irrota millään. Joudumme viemään sen operointiin jos ne evät piakkoin lähde heilumaan. Ne ovat kasvaneet hyvin ulos mutta ovat jämäkästi kiinni. Vetoleikkejä ja muuta kivaa purtavaa neiti on saanut mutta ei ole vielä tapahtunut muutosta. Alahampaat lähtivät viime viikonloppuna kun olin koirien kanssa.

Sitten vielä haluan kerto teille tulevista tapahtumista, muusta kuin blogin nimen vaihdoksesta.
Seuraavat mätsärit ovat meidän kalenteriin merkitty ja ne ovat vappuna Suonenjoella jonne ilmoitamme molemmat koirat. Päivämäärä on 02.05 ja lisäteitoa voitte käydä lukemassa Suonenjoen Palvelus- ja seurakoiraharrastajien sivuilta.
Muita mätsäreitä minne saatamme ilmaantua ensikuussa on listattu tähän:
07.05 - Kuopio
09.05 - Kuopio
13.05 - Kuopio
14.05 - Vieremä / Varkaus / Kuopio

Ps. Nämä ovat vielä auki ja mitkään eivät ole varmoja. Aika Kuopio painoitteista, mutta saattaa tietysti muuttua vielä rutkasti että minne menemme ja milloin. Vieremä on listassa ihan sentakia kun Elli on sieltä kotoisin ja olisi kiva päästä kotikunnille näyttää neitiä.

Minulla on vielä yksi suurensuuri info, mutta taidan jättää sen vielä seuraavaan postaukseen ja pidän teidät jännityksessä! ;)

06. Maalaiselämää

''Moni haaveilee muutosta maalle, mutta arki kaukana kaupoista ja harrastusmahdollisuuksista saattaa pelottaa. Maallemuuttaja saa kuitenkin vaihdossa jotain, mitä ei kaupungista löydä.''

''Maalla asuminen on kuin paratiisissa.''

''Rauha ja hiljaisuus ystäviämme''

Maalla on kivaa varmasti koirankin mielestä. Sen näkee ilmeestä, eleistä ja kun tietää että koira on onnellinen, on sitä itsekkin. Puffe & Elli asuvat äitini, Kirsin kanssa maalaismaisemissa, meidän mökissämme ja koirat saavat luuhottavat irti ulkona sillä ne ovat iloisempia ja täällä on turvallista olla irti sillä isommille teille on matkaa. Naapurit varovat koiria ja hidastavat aina kun tietävät 'vaaravyöhykkeen' lähestyvän.
Kun asuimme äidin kanssa vielä kimpassa Puffen sekä jo edesmenneen lapinkoiran Nekun kanssa kaupungissa huomasi, että Puffe oli iloinen, mutta se muuttui täysin kun pääsi asumaan maalaismaisemiin. Ensin asuimme Polvijärven puolella omakotitalossa ja sieltä äiti muutti pieneen piilopirttiin minun ja poikaystäväni muutettua omilleni. Koirat iloitsivat aina kun saivat olla vapaana ja tehdä omia tutkimusretkiään. Nyt äiti asuu tutussa ja turvallisessa mökissä missä minun ukkini ja mummoni asuivat eli äitini vanhemmat. Ihana paikka ja täynnä muistoja sekä tilaa koirien juosta!

Kesä 2012, Puffe & Nekku mökillä

 Maalaismaisemat ovat kaikille hyvää terapiaa, jos olet asunut koko ikäsi kaupungissa et välttämättä tiedä mitä rauha ja hiljaisuus ovat. Itse kaipaan tänne rakkaaseen ja tuttuun ympäristöön kaupungista. Onneksi en asu enää Helsingin hälinässä vaan pienemmässä kylässä Suonejoella ja sielläkin hieman syrjemmässä sillä itseäni ahdistaa kaupungit.

''Niih! Ei niistä kuapungeista ole mihinkään. Ettäs tiiätte!''

''Maalla on mukavaa. Täällä saa olla mitenpäin vaan ja missä vaan! No okei, ehkä naapurin pihassa ei saa olla mutta sinne on kiva käydä pissimässä. Täällä on paljon koirakavereita joiden kanssa touhuta ja juosta. Nyt kun äiskä hommas ton pienen karvapallon jota sanoo Elliksi on sen kanssa ihan mukavaa käydä retkellä, mutta se on ärsyttävä kun se on mun kimpussa jatkuvasti.''

''Joskus lähden aina omille teilleni ja jätän Ellin pihaan että saan omaa rauhaa. Tytön kanssa on kiva käydä aina hevostalleilla haistelemassa uusia hajuja ja juosta sen kanssa minne se nyt meneekin. Saan vähän lomaa Ellistäkin kun lähden tytön mukaan ja pentu on jossain muualla. Laatuaikaa ihan kahdestaan! Mutta noista hevosista en oikein välitä ja niille pitää näyttää että mulle ei kannata ryppyillä, muuten saa köniin. Joskus taas ihmettelen kun tyttö kipuaa tollasen elukan selkään ja sitten siellä hommailee jotain.''

Rakastan juoksemista! Se on elämää!

''Tulkaa ihmeessä kokeilemaan maalaiselämää sieltä haisevasta kaupungista. Tää on ihanaa! Itse masennun jos joudun kauan olemaan kaupungin hälskeessä, on siellä hyvätkin puolensa tietty. Pääsee nuuhkimaan toisten kavereiden jättämiä viestejä metallisten tolppien juurilta ja tietää mikä koira, milloin ja miksi.''

''Mutta tätä elämää en vaihtaisi pois. En ikinä. Täällä on kivaa asua äiskän ja ehkä vähän ton pennunkin kanssa. Kunhan se kasvaa niin opetan sille kaiken mitä tiedän. Se on mun tehtäväni.''

05. Juvalla kaksin kappalein 4.4.2015 (+video)

Kunnon mätsäri viikonloppu oli meillä kyllä pääsiäisenä, mutta eihän se meitä haitannut. Päätimme ottaa myöskin räyhän mukaan Juvalle ja viedä jopa kehään. Puffe on siis perheemme räyhä, jääräpää ja agressiivinen tapaus kun toiset koirat otetaan huomioon. On iso riski ottaa agressiivisesti käyttäytyvä koira mätsäreihin mukaan, sen tiesimme mutta tiesimme myös, että Puffe käyttäytyy kanssani hyvinkin mallikkaasti ja tiesin sisimmässäni, että Puffe osaa käyttäytyä vaikka alkuräyhäämistä saattaisikin ilmaantua ja niinhän siinä kävikin.
Juvalle saapuessamme Puffe riuhtaisi itsensä pannastaan irti ja kävi tutkimassa toisia koiria, äiti juoksi kauhuissaan sen perässä, mutta ei Puffe ole riitaisa joten asia oli kunnossa. Hieman meitä kyllä nolotti kun koira juoksee irti, mutta naarmuitta selvittiin ja menimme ilmoittautumaan vaihdettuamme räyhälle valjaat päälle.

Elliä ihmetytti, että joko taas ollaan näissä hommissa

Sää oli kolea ja tuulinen vaikka aurinkoa luvattiinkin. Jonottelimme ilmoittautumiseen ja kun se oli tehty menimme käyttämään koiria pissillä ja tutkimme aluetta. Kävimme molempien kassa tietty kehässä harjoittelemassa. Minä pidin ensin Elliä ja äiti Puffea, mutta kun Puffe räyhäsi muille koirille vaihdoimme ja räyhääminen väheni huomattavasti. Äidillä on jotenkin sellainen mielentila aina mikä saa Puffenkin häiriintymään, mutta kyllä asia korjaantuu. Jännittihän meitä kaikkia tämä tilanne, en itsekkään ollut puhdas pulmunen näissä tilanteissa.
Aloimme miettimään kehäjärjestystä sekä numeroitamme. Ellin numero oli 006 & Puffen 205 joten tuli pelko että onko kehät päällekkäin. Kävimme tiedustelemassa ja onneksi kehät eivät olleet päällekkäin sillä sitten olisimme joutuneet miettimään kumman koiran äiti esittelisi. Onneksi ei tarvinnut miettiä ja minä käytin molemmat kehän puolella. Äiti olisi varmasti ottanut Ellin sillä Puffe toimii minun kanssani valehtelematta paremmin toisten koirien seurassa.

Pikemmittä puheitta, Elli oli kehässä ennen Puffea ja ensimmäisten joukossa joten valmistauduimme neidin kanssa koitokseemme. Kaikki meni mallikkaasti ja Elli toimi aina vain paremmin ja paremmin vaikka pöydällä piti tuomarille vähän murista kun hampaita yritimme sörkkiä. Loppujenlopuksi hampaat nähtiin ja pääsimme kävelemään edes'takaisin josta hetkeksi seisomaan ja odottamaan tuomiota. Yllätykseksemme tuomiomme oli taas punainen nauha!
Kehän jälkeen sivummalle odottelemaan ja leikkimään taas Hugo veljen kanssa joka oli eksynyt omistajansa kanssa myös esittäytymään. Voi sitä sisarrakkautta mikä näistä hehkui. Hammasta näytettiin ja vähän leikittiin toinen toisensa jälkeen pomoa. Onneksi oli kamera mukana tilanteessa.

Leikkiä ja pomottelua jatkui monenmonta minuuttia aina sini- ja punanauhaisten kehiin asti kunnes sisarukset erkanivat eri kehiin peräjälkeen. Kun oli meidän vuoro taas astua kehään emme siellä kauaa olleet, mutta kävimmepä kuitenkin ja Elli käyttäytyi taas niin hienosti. Jaksoi seistä ja keskittyä hommaansa aina siihen asti kun lähdimme pois ja odottelemaan Puffen kehän alkamista.

Kun mitään en oo tehny

Punaisten kehässä kävi vilinä, mutta neiti jaksoi keskittyä

Kävimme viemässä Ellin autoon nukkumaan kun se oli aika väsy ja meinasi nukahtaa syliini. Kova koitos pienelle pennulle tämä harrastus ja jos viikonloppu sisältää kaksi pitkää automatkaa ja mätsäripäivää.
Istuimme äidinkin kanssa hetkeksi autoon odottelemaan kun välissä oli monenmonta koiraa ennen Puffen ja minun yhteistä koitosta. Lämmittelimme ja joimme kahvia. Harjasimme koiria ja kun oli aika, menimme räyhän kanssa odottelemaan omaa vuoroamme. Harjoittelimme kävelyä ja hieman temppujakin herran mielen virkistykseksi ja yritin keksiä miten saan sen keskittymään itseeni eikä takan kulkevaan koiraan jonka kanssa joutuisimme kehään. Puffe on haastava koira ja tietyssä mielentilassa koira toimii sekä herran kanssa on oltava määrätietoinen jotta se pysyy kontrollissa.

Saimme 'vastukseksemme' kleinspitzin ja kaikki meni Puffen osalta todella hyvin ja tuomarikaan ei uskonut että herra on ensimmäistä kertaa kehässä. Vaikka ensimmäisten kävelyiden jälkeen pysähdyksessä Puffe kääntyi ja yritti vähän murahtaa takana olevalle koiralle meni kaikki muuten hyvin. Pöydälle nostaessa herraa hieman jänskätti, korkeanpaikankammo sillä taitaa olla ja tietysti jännä tilanne vanhalle herralle. Tuomarille oltiin mukavia ja hampaat näytettiin hienosti, mutta kun tuomari kävi kouraisemassa ''se on uros'' tiedotteen jälkeen hieman takapuolta piti vähän murahtaa ja senjälkeen ei sitten kauheammin annettu koskea takapuoleen kun yritin herraa seisottaa. Hienosti se kuitenkin kehujen ohessa antoi seisottaa ja koskea takatassuun ja hieman massuun että ryhti pysyi yllä.

Sittempä tässä alla on kolmen kuvan sarja yli-innostumisesta kun taisin kehua herraa hieman liikaa. Puffe innostuu paljon kehuista ja alkaa pomppia ja haukkua ja tässä tilanteessa se pomppi minua vasten kerran tai pari ja malttoi kuitenkin sitten kävellä loppuun asti hienosti kun pidin äänensävyni hieman rauhallisempana kun kehuin poikaa. Saimme koitoksesta sinisen nauhan. Puffen eka kerta kuitenkin ja kaikki meni super hienosti.

Mitä? Olinko mä hieno?

Olinko? Oikeesti? Ihanaa!

Pöh, valehtelit!

Sitten jäimme odottamaan loppuja pieniä aikuisia jotka pyörähtivät toisensa jälkeen kehässä ja odotus oli pitkä. Me Puffen kanssa lepuuttelimme jalkojamme ja välillä teimme temppuja ja kontrollitarkastuksia. Sinisten kehässä Puffe osasi käyttäytyä hienosti aluksi, mutta kun lähdimme kiertämään kehää alkoi ne ongelmat kun äiti tuli liian näkösälle ja Puffe halusi mennä tietysti mamman luokse.
Kun menimme mamman ohitse Puffe yritti 'karata' kehästä mutta pystyin pitämään sen kuitenkin vierelläni vaikka se yrittikin livahtaa sieltä sun täältä, pieni kaaos sitä syntyi muttemme häirinneet muita kehässä olevia kun pysyimme kuitenkin liikkeessä ja loppujenlopuksi sain Puffen keskittymään itseeni ja sain sen seisomaankin aika hyvin namien avulla. Sijoitusta ei tullut ja sitä emme odottaneetkaan, harjoituskierros oli tämä herralle ja todella hyvä sellainen.

Päivän koitoksen jälkeen oli mahtava fiilis ja tästä on hyvä jatkaa molempien kanssa. Puffe kaipaa harjoitusta monessa asiassa ja onneksi käymme koirakoulussa tiistaisin jotta saisimme kontrollia tuohon lellittyyn räyhääjään. Elli on jo konkari ja toimii hienosti, mutta onhan silläkin vielä toki parannettavaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Päivän saldo: Elli - Pun & Puffe - Sin

Tässä vielä loppuun videonpätkää päivän suorituksista.

Linkki videoon

Seuraavaa postausta saattekin odotella seuraavaan koirapataamiseen. Olen tällähetkellä nimittäin kotona Suonenjoella ja palaan koirien keskuuteen pian! :)

Seuraavat mätsärit on meillä korvan takana, mutta tässä välissäkin saattaa tulla äkkilähtöjä jos jonkun mätsärin huomaamme ja se olisi tässä lähipiirissämme. Mutta ainakin näillä puheilla meidät näkee (ainakin) Suonenjoen Match Showssa 2.5!

04. Mikkeli 3.4.2015

''Aamuinen kevään peipponen sirkutteli aamuhämärässä pienessä metikössä kahden punaisen rakennuksen lähettyvillä ja sai aikaan dominoefektin jolloin kaikki tämän tontin elävät sielut heräsivät pikkuhiljaa taas uuteen, jännittävään päivään.
Päivä oli jo etukäteen suunniteltu joten perheen pää, keitteli aamuiset kahvit ja päästi tassuväen ulos. Tassuväkeen kuuluva oranssi, leijonaharjainen ystävä herätteli kumeilla haukahduksillaan aittarakennuksesta punahiuksisen tytön alkavaan päivään.''

Väsynyt matkalainen

Aamu alkoi sutjakkaasti aamukahvien jälkeen ja pian olimmekin jo kolmen porukalla lähdössä ajamaan punaisella Astralla kohti Mikkeli hoodia. Päivä oli aika hyvin suunniteltu paitsi liian aikainen lähtö hieman kärsitytti paikanpäällä kun odottelimme paikalle saapuvia koirakkoja sekä alkavaa pääsiäis Match Showta.
Olimme Mikkelissä tuntia ennen jo ilmoittautumisen avausta joten oli aikaa vaikka ottaa nokoset autossa ja hörppiä mukaan ottamaamme kahvia termospullosta. Käytimme tietysti Pikku-Piipiäistä pissillä ennen kehää ja mammaa taas hermostutti hieman päivän koitos. Eihän se sitä ääneen sanonut, mutta kyllä sen huomasi ja hermostutti hieman minuakin vaikka mätsärithän ovat vain harjoittelua ja ns. leikkimielistä kisailua.

Jännittävä päivä taas edessä pienellä Piikkisialla kun joutuisi taas esittelemään itseään kehässä. Se ei tätä typykkää haitannut kun se viiletti menemään paikanpäällä ja haukkui kaikille terveisensä. Hienosti totteli kaikkia komentoja ja käveli nätisti vieressä kun ilmoittautumisen jälkeen harjoittelimme hieman kävelyä ja seisomista. Tutustuimme tietysti paikkaan ja kävimme harjoituskierroksia kehässä muutamaan otteeseen joka oli Ellistä hankalaa kun mamma seisoi kehän vieressä ja oli aina kova ikävä, mutta herkkunamin avulla sain sen huomion kuitenkin itseeni ja neiti käveli tarmokkaasti eteenpäin silmät kiinni omissani.
Jännää oli nähdä Ellin veli paikanpäällä ensimmäistä kertaa ja Ellistäkin oli heiman ihmetystä ensin kun veli oli puolet pienempi ja hieman oudon hajuinenkin.
''Hei! Sähän oot mun sisarus! Viimeksi nähtiin pieninä!''
Näin ne varmaan moikkasivat toisiaan vaikka ensin oli hirmuisen outoa nähdä toisensa, mutta sitten alkoi leikki. Hugo on Ellin veljen nimi ja voi että kun se oli suloinen!

Hetkisen saivat sisarukset tutustua ja leikkiä keskenään kunnes paikalle tuli Aimo, pentujen isä sekä ukkikin kävi tuhisemassa terveisensä natiaisille. Elli tunnisti heti isänsä, mutta ukkia piti vähän jo ihmetellä mutta sylissä kun tutustuttiin taisi Elli antaa pusunkin ukilleen jos oikein muistan tai sitten se pusutteli vain tuota veljeään Hugoa.
Pian perhetapaamisen jälkeen käytimme Elliä vielä kehässä ja pissillä kunnes meidät kutsuttiin jo kehään. Olimme ensimmäisiä ilmoittautumassa ja tietysti ensimmäisen parin kanssa kehässä pyörimässä.
Elli kuunteli hyvin minua kokoajan kehässä ollessamme ja seisoi todella tarmokkaasti. 10kertaa paremmin kuin edellisessä mätsärissä kun se hokasi että tämähän oli tämä kiva homma. Paljoa ei tavinnut Elliä korjata, mutta se pöytä olikin hieman eri homma kun ilkeä tuomari tuli taas koskemaan hampaisiin josta Elli hieman murahti, mutta oli urheasti loppuun saakka ja antoi loppujenlopuksi katsoa hampaansa kunnolla kunnes taas käveltiin edes' takaisin ja mentiin seisomaan.

Ylläpirylläri kun saatiin Ellin kanssa punainen nauha! Hirmuisella onnenjuoksulla sitten Elli pinkoi mamman luokse ja sai paljon rapsutuksia ja kehuja. Oltiin tosi iloisia ja katseltiin sitten Ellin veljen kehä ja hekin saivat punaisen nauhan. Tämä tiesti sitä, että olimme samassa kehässä seuraavalla koitoksella.
''Hirmuisen jännää, vai mitä Elli?''
Ennen sinisten ja punaisten nauhojen kehää oli välissä monen monta pentua joten kerkesimme käydä autossa levähtämässä ja antamassa Ellille vettä sekä vähän harjausta johon neiti protestoi murisemalla. On se hassua kun se harjaus on niin kamala asia, mutta loppujenlopuksi harjaa pitä vähän nuolaista ja tuhahtaa, että tässäkö se olikin.

Kun sinisten nauhojen saaneiden kehä oli alkamassa, menimme seuraamaan sitä kehän laidalle ja odottelemaan omaa vuoroamme. Elli meinasi nukahtaa syliini ja välillä etsi äitiä joka odotteli kauempana kehää, ihmisjoukon takan ettei Elli ottaisi kehästä sitten lähtöjä kun mamma vilahtaisi jossain ja koko homma menisi pialle, eihän sitä pentua voi siitä syttää kun omistaja on aina se tärkein ja lauman pitää pysyä koossa.
Hienosti kehä kuitenkin meni vaikkei sjoituksille tälläkertaa päästykkään. Neiti seoisoi todella hienosti ja jaksoi odottaa tuomareiden valintaa, siitä me olemme ylpeitä että mätsärit menevät jo neidinkin päähän hienosti ja maltti kasvaa.

Hienon koitoksen jälkeen oli matkamme kotia kohti aluillaan pienen rupatteluhetken jälkeen kasvattajan Piian kanssa sekä Hugon omistajan Katin kanssa kun velipoika vetäisi PUN2!
Autossa Elli sai mataevääksi pienen luun jota se innoissaan nakersi kotimatkan ajan.

''Tästä se lähtee!''